Miina Supinen: Hopeapeili

 Miina Supisen Hopeapeili (Otava 2026, 412 s.) on hurja ja häkellyttävä kuvaus neljän nuoren selviytymisestä 1900-luvun alun Karjalan rajamailla. Neljä isätöntä ja äiditöntä lasta päätyy huutolaislapsiksi pahamaiselle Morlon tilalle. Lapset joutuvat raatamaan maatilan töissä kuvaannollisesti ”nälkäpalkalla”. Oikeiden töiden ohessa he oppivat taitaviksi taskuvarkaiksi ja huijareiksi.

Kun nuoret karkaavat tuntemattomille ja oudoille seuduille, kaikki alkaa tuntua suurelta seikkailulta. Välillä voi joutua esiintymään sirkuksessa ja välillä olemaan kuuluisan meedion apuna ennustamassa tuleeko sota ja jos tulee niin millainen.

Hetkittäin asutaan hienossa pietarilaisessa palatsissa, sitten maakuopassa Karjalan korvessa. Karjalassa voi joutua luostariin, pyhiin paikkoihin. Pietarissa ajaudutaan seurustelemaan prostituoitujen kanssa ja perehdytään ajan poliittisiin liikkeisiin. Ollaan lähellä todellisia historiallisia tapahtumia. 

”Olin minä tietysti kuullut naisasiasta ennenkin. Sosialistit puhuivat naiskysymyksestä kaiken aikaa. Suomen puolella asia oli edistynyt viime vuosina sangen ripeästi. Tätä nykyä Somessa oli eduskunta, jossa oli toistakymmentä naispuolista kansanedustajaa.”  

Supisen tapa kertoa historiallisista tapahtumista on räväkkä. Henkilöt ovat yhteiskunnan alimmilta portailta. Synkkäkään asia ei Supisen kirjoittamana ole toivoton. Parhaimmillaan on kuin kirjailija ammentaisi kaiken omista sukujuuristaan Mantsin saarelta Karjalasta.

Olen saanut kirjan kustantajalta.  

Miina Supisen Hopeapeili (Otava 2026, 412 s.) on hurja ja häkellyttävä kuvaus neljän nuoren selviytymisestä 1900-luvun alun Karjalan rajamailla. Neljä isätöntä ja äiditöntä lasta päätyy huutolaislapsiksi pahamaiselle Morlon tilalle. Lapset joutuvat raatamaan maatilan töissä kuvaannollisesti ”nälkäpalkalla”. Oikeiden töiden ohessa he oppivat taitaviksi taskuvarkaiksi ja huijareiksi.

Kun nuoret karkaavat tuntemattomille ja oudoille seuduille, kaikki alkaa tuntua suurelta seikkailulta. Välillä voi joutua esiintymään sirkuksessa ja välillä olemaan kuuluisan meedion apuna ennustamassa tuleeko sota ja jos tulee niin millainen.

Hetkittäin asutaan hienossa pietarilaisessa palatsissa, sitten maakuopassa Karjalan korvessa. Karjalassa voi joutua luostariin, pyhiin paikkoihin. Pietarissa ajaudutaan seurustelemaan prostituoitujen kanssa ja perehdytään ajan poliittisiin liikkeisiin. Ollaan lähellä todellisia historiallisia tapahtumia. 

”Olin minä tietysti kuullut naisasiasta ennenkin. Sosialistit puhuivat naiskysymyksestä kaiken aikaa. Suomen puolella asia oli edistynyt viime vuosina sangen ripeästi. Tätä nykyä Somessa oli eduskunta, jossa oli toistakymmentä naispuolista kansanedustajaa.”  

Supisen tapa kertoa historiallisista tapahtumista on räväkkä. Henkilöt ovat yhteiskunnan alimmilta portailta. Synkkäkään asia ei Supisen kirjoittamana ole toivoton. Parhaimmillaan on kuin kirjailija ammentaisi kaiken omista sukujuuristaan Mantsin saarelta Karjalasta.

Olen saanut kirjan kustantajalta.