Enni Mustosen (Kirsti Manninen) romaanisarja Syrjästäkatsojan tarina on edennyt yhdeksänteen osaan. Näkijän (Otava 2021, 666 s.) kertojana on tarinan aloittaneen Idan tyttären Kirstin tytär Viena. Vienasta on tullut elokuvien tekemisessä tärkeässä roolissa oleva pukija. Kirjassa eletään aikaa elokuusta 1953 joulukuuhun 1960. Viena päätyy Hollywoodiin Suomesta vuosia sitten Yhdysvaltoihin muuttaneen 20th Centary Foxin johtavan puvustonhoitajan Martan assistentiksi. Hollywoodin monet 1950-luvun elokuvamaailman tähdet, ohjaajat ja kuvaajat, pukusuunnittelijat ja lavastajat tulevat tutuiksi. Joka kertaa elokuvan ensi-illassa tai ennakkonäytöksessä Vienaa jännittää miltä kaikki valkokankaalla näyttää.
Tutuiksi tulevat monet
aikakauden tähdet Debbie Reynolds, Elisabet Taylor, Glark Gable, Elvis, Tony
Curtis, Jack Lemon ja ennen muuta Marilyn Monroe. Kovin kaunista kuvaa ei elokuvamaailman
huippuhenkilöistä anneta.
Ohjaajaksi
kiinnitetty John Hudson oli ankarasti ryyppäävä despootti, joka sai ilmeisesti
sadistista tyydytystä saattaessaan näyttelijöitään hengenvaaraan
Puvustajan työ tulee lukijalle
tutuksi. Nyt voi sitten innostua elokuvaa katsoessaan laskemaan miten monta
asukokonaisuutta päätähdillä on. Lukijalle paljastetaan myös miten Marilynin
vyötärö on niin kapea ja miten leninki jonka selkä on täysin avoin pysyy
kantajansa päällä.
Välillä Viena on Suomessa ja mukana
Tuntemattoman sotilaankin kuvauksissa. Ei Vienalle Edvin Laineestakaan pelkkiä
mukavia muistoja jää. Jospa onkin niin että ohjaaja ei olisi ohjaaja ellei hän
jääräpäisesti pidä kiinni omista mielipiteistään ja näkemyksistään. Tuntemattoman
sotilaan kuvauksista Mannisella on kerrottavana monta hauskaa tarinaa. Missä Tarmo
Mannin housut ratkesivat, miksi Lehdon ja kumppaneiden lentokonekohtauksessa
tarvittiin lakanoita, miksi Edvin Laine oli vaimonsa kanssa ostamassa kukkia
Kauppatorilta, kun Åke Lindman ja hänen kaverinsa kaivoivat itselleen kovaan
maahan poteroita kovalla kiireellä, kun kuvausten piti alkaa pikaisesti.
Kirjan lopulla Viena jää
Hollywoodissa työttömäksi ja palaa kotiinsa Espoon Leppävaaraan, missä mumma
eli Ida edelleen asuu. Isoäiti on Vienalle rakas ja läheinen. Ja mumman
elämänohjeita ei mikään voita.
Ei
kannata surra sitä, mikä jäi sinne kauas, mumma sanoi. Kun yksi kierros on
kuljettu, alkaa toinen. Minäkin olen alkanut elämäni monta kertaa aivan alusta
ja aina se on loppujen lopuksi muuttunut paremmaksi.
Kirjassa on sopivalla tavalla
romantiikkaakin. Vienan ja hänen tapaamansa viulistin rakkaustarinakaan ei
pääty ihan onnellisesti. Verevyyttä ja värikkyyttä tarinaan tuo Martan
herkullinen murteen sävyttämä puhetapa ja suomalaisella sisulla varustettu ote
kaikkiin elämän ilmiöihin ja kohdalle tulleisiin ihmisiin.
Mustosen työn takeena on
perusteellinen taustatyö ja se tekeekin hänen romaaneistaan moniulotteisia ja
viihdyttäviä. Toki mukana on tarpeellinen määrä päähenkilöiden rakkauksia,
pettymyksiä, ystäviä ja perheenjäseniä. Välillä tuntui että tarinan kertomiseen
ei ihan olisi tarvittu lähes seitsemää sataa sivua. Tämän hetken tietojen
mukaan Syrjästäkatsojan tarinasta puuttuu enää yksi osa.