perjantai 12. huhtikuuta 2024

Enni Mustonen: Kartanonrouva

Enni Mustosen Rouvankartanon tarinoita II-osa Kartanonrouva (Otava 2024; 318 s.) vie lukijan Mäntsälään Nordenskiöldin Nummisten Frugård -kartanoon. Kartanoa emännöi Hedda Noora Lillihöök (1756-1833). Romaanin alussa eletään vuotta 1788. Kartanon isäntä on johtamassa Viaporin linnoitustöitä. Sodan vaara on olemassa, mutta viimeiseen saakka etenkin kartanon naisväki toivoo, ettei sota alkaisi. Kustaa III:n sodaksi nimetty sota alkaa kesäkuussa 1788 ja päättyy seuraavan vuoden elokuussa. Kustaa aloittaa sodan serkkuaan Venäjän keisarinna Katriinaa vastaan olettaen, että Venäjän voimavarat eivät riitä kahteen sotaan samanaikaisesti. Venäjähän sotii samaan aikaan Turkkia vastaan.

Romaanissa kirjailija kertoo kaiken aikaan enemmän kotirintaman tapahtumista. Sota tupsahtaa kartanon elämään oikeastaan vain silloin kun kartanon isäntä tai hänen veljensä käyvät kotona sotimisen lomassa. Ei edes upseeriston kapina kuningasta vastaan – Anjalan liitto – hetkauta elämän menoa suuremmin.

Kartanon elämää seurataan hyvin tiiviisti. Saamme tietää mitä siellä syödään, millä tavalla peltotyöt ja karja hoidetaan. Ja ennen muuta seurataan lukuisia synnytyksiä. 32-vuotias Hedda Noora on synnyttänyt seitsemän kertaa. Enni Mustosen romaaneissa ajan kuvaus lukemattomina yksityiskohtina on vahvasti mukana. Se myös tekee hänen romaaneistaan suosittuja.

Muistan miten äitini täti (19.12.1884-29.10.1968) kertoi että hänet oli lähetetty Längelmäellä isoon taloon lapsia vahtimaan jo 8-vuotiaana. Epäilin hieman hänen tarinaansa, mutta en epäillyt etteikö Frugårdin kartanosta olisi lähetetty 10-vuotias Otto-poika Ruotsiin kadettikouluun. Oton kirjeet äidille kielivät ikävästä, mutta samalla poika ymmärtää, että tämä on hänen tiensä seurata isän ja sedän jalanjälkiä upseerina.     

Romaanin viehättävä piirre on Heddan ja hänen miehensä Adolfin keskinäinen rakkaus. Kirjan päätös on ylevä:

-Minun urhea emäntäni, Adolf sanoi ja silitti hiuksiani hellästi. – Tänään kun katsoin sinua Möllershofin kalaaseissa päivällispöydän toiselta puolelta, kiitin jälleen kerran Jumalaa, että juuri sinä olet lasteni äiti ja paras ystäväni.  



 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Hannele Cantell: Sekunnit ennen kaatumista

Hannele Cantellin Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma 2022, 237 s.) on rehellinen ja tarkka kuvaus miten elämä muuttuu kun sairaus yllättää. Cantell on kasvatustieteen tohtori, yliopiston opettaja, lukuisten tietokirjojen kirjoittaja. Kaikki muuttui kun hän näki Kansallisteatterin Homo-näytelmän esityksessä yllättäen lavalla olevan näyttelijän kahtena. Hän hakeutui nopeasti silmälääkärin vastaanotolle ja sai tarkempien tutkimusten jälkeen tietää, että hän sairastaa myastenia gravista eli lihasheikkoutta aiheuttavaa autoimmuunisairautta ja jäykkyysoireyhtymää. Jälkimmäistä sairastaa vain yksi henkilö miljoonasta. Sairaudet rajoittavat liikkumista, aiheuttavat kramppeja ja kaatumisia.

Cantell ei ole antanut sairauksien nujertaa itseään, vaikka kaiken yllättävyys ja näköalattomuus tekee elämästä jatkuvaa taistelua. Välillä on hyviä päiviä ja välillä mikään apu ei ole riittävää. Cantell on jatkanut opettamista ja kirjoittanut upean kirjan. Lukijalle ei tule mielenkään sääliä kirjan rouva H:ta, pikemminkin ihailu sitkeää omien oikeuksiensa puolesta pitäjään kasvaa kirjaa lukiessa sivu sivulta.

Jäykkyysoireyhtymäänsä Cantell vertaa olkapäällä istuvaksi tikarimieheksi, joka voi puukottaa ja vahingoittaa tuskallisesti milloin vain. Sairauksien arvaamattomuus tekee elämästä kaksin verroin hankalampaa. Välillä onnistuu lehtien haravointi pihamaalla, välillä ei oikein mikään. Apuna ovat tilanteen mukaan kävelysauvat, rollaattori tai pyörätuoli.

”Olen vammainen”, on Cantellin vankkumaton mielipide. Hän saa Kelan vammaistukea ja on vammaispalvelulain piirissä. Tämän asetelman kautta hän joutunut perehtymään miten hankalaa avun saaminen ja vammaisten oikeuksien puolesta puhuminen on.

Katteettomasti Cantell ei lakkaa kiittämästä aviopuolisoaan, joka on tarpeen tullen valmis auttamaan. Ulkopuolisen – vaikka olisi kuinka läheinen – on kuitenkin vaikea välillä arvioida tarvitaanko apua vai ei.

”Ei menetyksillä ja vaikeuksilla voi kilpailla. Meillä jokaisella on omat murheemme, toisilla konkreettisesti hätä selviämisestä. Näkymättömissä on niin paljon sellaista, mitä muut eivät voi tietää. Murheiden määrää on vaikea mitata”.


Elina Snicker on dramatisoinut kirjan näytelmäksi ja myös ohjannut sen. Heini Junkkaala on toiminut Snickerin taiteellisena keskustelukumppanina, antanut palautetta näytelmästä ja harjoituskaudella läpimenoista. Ensi-ilta oli viime vuonna Suomen Komediateatterissa. Näin näytelmän Sello-salissa Espoossa.

Näyttämöllä oli kuusi näyttelijää: Pinja Hahtola, Sari Havas, Ria Kataja, Minna Kivelä, Irina Pulkka ja Minna Puolanto. Ja kuitenkin vain yksi rouva H. Esitys on varmasti juuri tästä syystä eläväinen ja koskettava. Hieno ratkaisu on sekin että kukaan ei kurvaile näyttämöllä rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Riittää kun sukkahousuja riisutaan sitä mukaa kun tilanne niin vaatii.  

     


keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy

Japanilaisen Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy (suom. Markus Juslin, Bazar 2024, 136 s.) maalailee lukijan silmien eteen sata vuotta vanhan kellarikerroksen kahvilan, jossa on vain muutama pöytä ja tuoli.

Yhdellä tuolilla on taianomainen ominaisuus. Siinä istuessaan kahvilan asiakas voi siirtyä menneisyyteen, tavata siellä tuntemansa henkilön – ehtona on että henkilö on käynyt kahvilassa. Retki tuntemattomaan saa kestää niin kauan kuin ennen matkan alkamista kuppiin kaadettu kahvi on vielä lämmintä. Mikään ei kuitenkaan muutu kun henkilö palaa retkeltään. Siitä huolimatta halukkaita lähtijöitä riittää. 

Romaanissa seurataan neljän henkilön elämänvaiheita siirtymisriitin kautta. Kirja on kirjoitettu hyvin lumoavasti ja myötämielisellä otteella. Vaikka syyt päästä tapaamaan läheistään menneisyyteen, yksi henkilö pääsee myös tulevaisuuteen, ovat muutamilla varsin rankkojakin, on kirjan ilmapiiri lämmin.

Kawaguchi on näytelmäkirjailija, jonka ensimmäinen romaani Ennen kuin kahvi jäähtyy on.   

 


Johanna Annola Valkenee kaukainen ranta

Johanna Annolan Valkenee kaukainen ranta (Siltala 2024, 354 s.) vie meidän hämäläiseen vaivaistaloon. Eletään 1800-luvun loppuvuosia. Vaivaistaloon kunta on kerännyt kaikki kodittomat ja sairaat. Vaivaistaloa kuuluu johtaa kuin isoa maatilaa. Kukaan ei saa laiskotella.

Toisella puolella Suomessa Kuopiossa Ulrika on vähitellen saavuttamassa havittelemansa yhteiskunnallisen aseman, onhan hänen aviomiehensä edennyt hienosti urallaan. Korttitalo sortuu kun mies kuolee ja Ulrika jää puille paljaille poikansa kanssa. Poika on pian ylioppilas ja hänen pitäisi päästä opiskelemaan.

 Ulrikan on löydettävä itselleen työpaikka. Hän jättää poikansa selviytymään yksin ja lähtee vaivaistalon johtajaksi toiselle puolelle maata tuntematta paikkakunnalta ketään. Pienenä kuolleen tytön hautakin jää Kuopioon. 

Vaivaistalo on miltei romahtamispisteessä, mutta kopeutensa taakse linnoittautuva Ulrika saa vähitellen asiat kuntoon. Jopa synkästi tuijottavat miehet alkavat suhtautua häneen myötämielisesti. Mutta ennen pitkää Ulrika joutuu ympäröivän yhdyskunnan silmätikuksi. 

Historiantutkijana Johanna Annola on luonut romaaniinsa hienoa ajankuvaa. On Venäjän sortovuodet ja niiden vastustaminen, vaivaistalon arkipäivä ja asema hämäläisessä kunnassa, Väinön vaikeudet päästä opiskelemaan, naisten epäitsenäinen asema.   

 


perjantai 2. helmikuuta 2024

Juha Ruusuvuori: Keskusteluja vainajien kanssa

Juha Ruusuvuori selvittää romaanissaan Keskusteluja vainajien kanssa (WSOY 2024, 238 s.) sukulaistensa perimmäistä olemusta. Helpointa on ottaa selvää siitä, millaisia vanhemmat, isovanhemmat ja heitäkin aikaisemmat sukupolvet ovat olleet, on lähteä tapaamaan ja keskustelemaan heidän kanssaan heidän omille kotiseuduilleen. Niinpä kirjailija matkustaa ristiin ja rastiin Suomea, jotta sekä isän että äidin puolen sukulaiset tulee kohdattua. Seuralaisena hänellä on Reino-koira, joka matkan varrella oppii puhumaan eli monta kertaa terävästi kyseenalaistamaan Juha Ruusuvuoren puuhat.

”Omien ja isäni luonteenpiirteiden etsiminen ja siivilöiminen tuntuu vaikealta tehtävältä. Esi-isät ovat isäni tavoin kuin saippuaa, heistä ei saa otetta, ja kun luulee saavansa otteen, he lipsahtavat muualle.” Vaikeinta on saada ketään puhumaan sotimisesta.

Toinen puhumattomuuden ja kohtaamattomuuden syy on alkoholi. Juhan toimittajaisä piiloutui pullojensa taakse, siinä missä olisi ollut tarvetta ja syytä olla lastensa ja perheensä kanssa. Vainajien avulla ei tämäkään asia ihan auennut.  

Pakostakin Ruusuvuoren romaania vertaa Sirpa Kähkösen 36 uurnaan. Ruusuvuoren tarina polveilee sinne tänne ja siinä on veijarimainen ote, joka helpottaa ajatusta, että tässä minäkin seurustelun vainajien kanssa. Mutta mielessä oli pakko lähteä samantapaiselle retkelle. Olen sitä oikeastaan tehnyt ja kirjannutkin ylös ajatuksiani ja selville saamiani asioita omakustanteisissa kirjoissani ”Maileri, viilari, vaari”, jossa paneudun isäni ja äitini elämään ja heidän sukulaistensa vaiheiseen ja ”Rakkautta ja ristiriitoja”, joka kertoo mieheni ja minun elämästä ja meihin vaikuttaneista vainajista.    

 


sunnuntai 21. tammikuuta 2024

R.M. Rosenberg: Vapaaherratar

R.M. Rosenbergin Vapaaherratar (Tammi 2023, 441 s.) on Hakoisten naiset -romaanisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa Hakoisten Anna ilmestyi 2022. Uusi romaani ei ole jatkoa edelliselle. Romaanien päähenkilöt ovat kumpikin asuneet ja emännöineet Hakoisten kartanoa. Vapaaherrattaressa eletään 1790-luvun viimeistä vuosikymmentä.   

Helena Elisabeth von Burgerhausen on aikanaan avioitunut everstiluutnantti Erik Abraham Leijonhufvudin kanssa ja päätynyt kahden kartanon emännäksi.  Leijonhufvudit ostavat velkaisen Hakoisten kartanon ja alkavat vähitellen kunnostaa sitä. Everstiluutnantti hallitsee myös Mustialan puustellia eli virkataloa kuolemaansa saakka. Romaanin alussa everstiluutnantti on palannut katkeroituneena ja suomalaiseen upseerikuntaan pettyneenä Kustaa III:n sodasta (1788-1790). Suomen sodasta (1808-1809) palaa aikanaan terveytensä menettänyt ainoa poika. Helenan harteille jää selviytyminen tyttäriensä kanssa kartanon pyörittäminen. Mieltä painaa myös kahden tyttären heikot mahdollisuudet ”avioliittomarkkinoilla”. Avioliitot ovat tärkeitä myös tyttären perheelle. Jos tytär päätyy miniäksi varakkaaseen sukuun on siitä hyötyä myös hänen vanhemmilleen.  

Helena on niin vahvasti romaanin päähenkilö, että muut jäävät pakostakin hänen varjoonsa. Jotain samanlaista on Rosenbergin romaaneissa kuin Kaari Utrion teoksissa. On helppo eläytyä romaanin henkilöiden elämään ja ajatusmaailmaan. Lukija oppii millaista elämää yläluokka eli: mitä he söivät, miten pukeutuivat, miten kohtelivat työntekijöitään, miten avioliitot solmittiin ja miten sairauksia hoidettiin. Utrion romaaneissa usein pääjuonena oli miten nuori nainen saa rakastamansa miehen ja vähän päivänvastoinkin.

Vapaaherrattaressa on hienosti kuvattu Helenan rakkautta mieheensä, vaikka tämä sodan jäljiltä onkin henkisesti nujerrettu. Osa suomalaista upseeristoa ei pysty hyväksymään ollenkaan Suomen siirtymistä Venäjän vallan alle, yksi heistä on Erik Leijonhufvud.

 Mielenkiintoiseksi romaanin tekee se, että kirjailija asuu nykyisin Hakoisten kartanossa. Hän kuuluu kartanoa omistavaan sukuun. R.M. Rosenberg on historiaan perehtynyt filosofian tohtori. Hakoisten kartanosta löytyneet tilikirjat, perukirjat ja kirjeet ovat siivittäneet kirjailijaa luomaan aineistosta kiinnostavan historiallisen romaanin.

 


 

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja

Kristin Harmelin Unohdettujen nimien kirja (suom. Aila Herronen, Tammi 2023, 352 s.) on uudenlaisesta näkökulmasta kirjoitettu romaani Ranskan vastarintaliikkeestä toisen maailmansodan aikana. Eva on puolalais-juutalaisen pariskunnan tytär, joka on syntynyt Ranskassa. Hänen vanhempansa otetaan kiinni, mutta Eva välttyy siltä. Hän ajautuu mukaan hankkeeseen, jossa juutalaisperheiden lapsia kuljetetaan Sveitsiin väärennettyjen henkilöpaperien avulla.

Eva osoittautuu erinomaiseksi väärentäjäksi ja hänen tekemiensä asiapapereiden avulla vastarintaliikkeen väki onnistuu avittamaan kymmeniä ja kymmeniä lapsia turvaan. Evaa kauhistuttaa ajatus, että tieto lapsien oikeista nimistä katoaisi. Väärentäjä-aktivistitoverinsa kanssa he ryhtyvät merkkaamaan lasten oikeat nimet koodimerkeillä tiettyyn kirjaan.

Lapset ovat romaanissa ulkopuolisia, heistä ei juuri kerrota mitään. Lasten salakuljettaminen on hengenvaarallista ja pääasiassa Eva seuraa sitä kaukaa. Kunnes lopulta on hänenkin aika pelastaa itsensä.

Kirja aihe on kiehtova ja kiinnostava. Arvelen etten aikaisemmin ole lukenut mitään väärennetyistä asiapapereista ja niiden pelastavasta voimasta. Kirjan romanttinen loppu tuntuu hieman liian heppoiselta vakavan aiheen kuvauksien jälkeen. Mutta voihan natisen kauheuksien keskellä syntyä myös jotain kaunista ja pysyvää.




perjantai 29. joulukuuta 2023

Auli Leskinen: Talo Andien juurella

Auli Leskisen Talo Andien juurella (WSOY 2023, 295 s.) vie lukijan vuoteen 2015 ja keskelle Kolumbian valtataisteluja. Huumekauppa kukoistaa, FARC, vasemmistolainen sissijoukko taistelee Kolumbian armeijan kanssa ja ottaa panttivankeja. Erityisen haluttuja ovat nuoret pojat, joista koulutetaan sissejä. 

Kirjan päähenkilö, suomalaissyntyinen kriisiterapeutti Kira tutustuu Naisten talossa 11-vuotiaan kadonneen Camilon äitiin, tunnettuun tanssijaan ja päättää ryhtyä auttamaan pojan etsimisessä. Alkaa epätoivoiselta tuntuva matka Andien vuoristoon. Ongelmat kasaantuvat joka puolella. Jopa Naisten talolla räjähtää pommi. Kaikesta huolimatta tarinalla on onnellinen loppu. Camilo onnistuu pakenemaan ja pääsee äitinsä luokse.  

Kira joutuu pohtimaan työnsä mielekkyyttä ja äitinsä kuoleman myötä oman sukunsa vaiheita. Etenkin kun isän menneisyydestä selviää aivan uusia asioita. Romaani ei ratkaise sitä miksi hyvän asemasta maailmassa on niin paljon pahaa. Mutta siinä pohditaan näitä ja monia muitakin ihmiselämän peruskysymyksiä oivaltavasti. Kirjailijan ajatuksiin on helppo samaistua.     

Auli Leskinen on koulutukseltaan Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tohtori. Kustantajan tietojen mukaan hän on elänyt, opiskellut ja työskennellyt suuren osan elämästään Espanjassa ja Latinalaisen Amerikan maissa. Hänen esikositeoksensa Petojen aika (WSOY 2013) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. 



maanantai 11. joulukuuta 2023

Jari Järvelä: Rakastan Eva Braunia

Jari Järvelän Rakastan Eva Braunia (Tammi 2023, 324 s.) on satiirinen ja veijarimainen kertomus mitä tapahtuu kun Eva Braunin päiväkirjoja alkaa löytyä hyvin yllättävistä paikoista. Muutenkin Hitleriin ja natsiaikaan liittyvää esineistöä ilmaantuu kerääjien iloksi myyntiin. Kun ollaan keskellä Järvelän luomaa tarinaa ei sekään kummastuta miksi Suomesta tehdään Hitlerin elämään liittyviä löytöjä.

Eva Braunin elämästä tiedetään hyvin vähän ja sen tähden uusien päiväkirjojen ilmaantuminen on hämmästyttävää. Vähemmän hämmästyttävää se on kotkalaiselle nuorelle naiselle Johannalle, jonka ystävät tempaavat hänet mukaan päiväkirja-seikkailuun. Johannan isoäiti on opettanut hänelle vanhaa saksalaista kaunokirjoitusta sütterliniä.  Johannan ystävätär tietää tämän ja on siitä syystä saksalaisen miehensä kanssa värväämässä Johannaa Evan päiväkirjojen kirjoittajaksi. Ne muutamat sivut, jotka oikeista päiväkirjoista on löydetty, on kirjoitettu vanhalla goottilaisella tyylillä.

Eläytyminen Evaksi alkaa vähitellen kiehtoa Johannaa. Tarinaan liittyy vähitellen Hitler-aineiston innokas saksalainen kerääjä. Eli romaanissa eletään monella tasolla. On se mitä tapahtuu päiväkirjan sivuilla Evalle ja tietysti siinä ohella myös Adolfille. Aina Eva ei oikein ymmärrä elämänkumppaniaan ja etenkin sitä miten yliolkaisesti tämä käyttäytyy kun Eva on mukana erilaisissa tilaisuuksissa. Johtaja ei silloin välitä Evasta tippaakaan. Eivät Evankaan tunteet aina ole kovin myönteisiä. Johtaja on hänelle Susi. 

Toisella tasolla eletään tätä päivää Kotkassa ja sen ympäristössä. Romaanin viehätys tulee juuri tästä monitasoisuudesta. Välillä lukiessa unohtuu että Evan päiväkirjat eivät ole aitoja ja niissä kerrotut tarinan ja tapahtumat vain olettamuksia.

Oivaltavaa on Hitlerin haikailu miten paljon parempi kirjoittaja Eva on kuin hän.

Taisteluni-kirja oli ilmestynyt vuonna 1925. Kolme vuotta ilmestymisensä jälkeen sitä oli myyty kolmisentuhatta kappaletta, mikä ei siihen aikaan ollut Saksassa kummoinenkaan kirjamyynti… Sitten kaikki muuttui. Pari vuotta myöhemmin kirjaa oli myyty jo lähes satatuhatta kappaletta ja kolmekymmentäluvun lopussa jo kuusi miljoonaa. Hääparit saivat Saksassa vihkimisen  yhteydessä Raamatun sijasta taisteluni-kirjan.    

Olen velvollisuudentuntoisesti palauttanut aina lainaamani kirjan. Yhden poikkeuksen olen tehnyt. Lainasin 1960-luvun puolivälissä Taisteluni-kirjan äitini serkulta. En koskaan palauttanut kirjaa. Kirja on luetun oloinen, kulunut. Sitä lienee tutkinut sukulaismies, kommunisti.

Kirja on painettu 1942. Ensimmäisessä osassa Tilinteko on mielenkiintoinen merkintä (24.-32. TUHAT) ja toisessa osassa Kansallissosialistinen liike (24.-27.TUHAT). Kirjan kannessa on hakaristi ja selkämyksessä neljä kullattua kotkaa, jotka seisovat hakaristin päällä.  



maanantai 27. marraskuuta 2023

Anneli Kannon Saalistetut

Anneli Kannon Saalistetut  (CrimeTime 2023, 237 s.) on sopivaa ja erittäin hyvää luettavaa ei-liian-jännittävän dekkarin lukijalle. Monipuolinen ja ansioitunut kirjailija Kanto ilahdutti vajaa vuosi lukijoitaan Näkijä-sarjan ensimmäisellä romaanilla Haihdutetut. Romaanin päähenkilönä on meedio Noora Näkijä.

Nyt Noora saa työtarjouksen Lapista. Hänen pitäisi viihdyttää niin ulkomaisia kuin kotimaisiakin matkailijoita lumikävelyn, poroajelun, pannukahvin ja laskettelun lomassa. Hiihtokeskuksessa olisi luvassa täysylläpito ja asunto. Tarjous on houkutteleva ja Noora päätyy omaan pikkumökkiinsä. Hiljalleen hän tutustuu työtovereihinsa. Töitä riittää.

Hiihtokeskuksessa alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Keskuksen siivoojan auto suistetaan tieltä, siivoojan teini-ikäinen tytär huumataan kotibileissä, perheen koiraa vahingoitetaan ja tyttären ystävätär siepataan – tytöt ovat vaihtaneet toppatakkeja, joten siepatuksi päätyy väärä tyttö.

Anneli Kanto kirjoittaa kepeästi ja tarkasti. Hän on armoton yksityiskohtien tarkkailija ja löytäjä. Sivukaupalla on tunne etteihän tässä nyt ylipäätään mitään rikosta ole, mutta on kuitenkin. Romaanin loppupuolella arvoitus ratkeaa pala palalta, aika maltillisella tahdilla, mutta hyvin harkitusti. Lukija kykenee pienistä vihjeistä ja palasista selvittämään tapahtumien kulun.   

Noora Näkijä ei ole romaanissa erehtymätön meedio. Hän yrittää tarjota asiakkailleen vaihtoehtoja ja kannustaa tekemään muutoksia. Välillä käy niinkin ettei meedio halua nähdä mitä valitut kortit kertovat. Välillä ennustajan ja asiakkaan välille syntyy tiivis yhteisymmärryksen henki. ”Marinan käsi lepäsi pöydällä. Se oli punaiseksi kulunut, työtä tekevän ihmisen käsi, kynnet saksilla lyhyiksi leikellyt. Se oli liikuttava, kosketusta pyytävä käsi, jonka nöyryyden vuoksi näkijä uskalsi hivuttaa oman kätensä pöydän yli ja tarttua siihen. ”

Sarjan ensimmäinen osa on Haihtuneet (CrimeTime 2023, 254 s.).   



keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Satu Rämön Jakob

Satu Rämön Jakob (WSOY 2023, 400 s.) jatkaa jo varsin monille lukijoille tutuksi tulleen islantilaispoliisin Hildurin ja Islannissa opiskelujaan päättävän suomalaisen poliisin Jakobin tarinaa. Hildur-sarjan toinen osa keskittyi Hildurin sisarusten Rosan ja Björkin kohtalon selvittämiseen.

Jakobissa ratkotaan murhia ja pahoinpitelyjä Islannissa, mutta välillä ollaan Äkäslompolassa tai Helsingissä. Rikosten yhteisenä tekijänä on luonnon- ja eläintensuojelu. Jakobin huoltajuuskiistat ja ex-vaimon elämäntilanne ovat myös selvittelyn kohteena. Tallella on Hildurin tarve päästä välillä merelle surffailemaan ja Jakobin neulominen vain yltyy. Jakobin elämässä solmukohtia riittää. 

Selkeästi kolmas kirja on lähellä tavanomaista dekkarin rakennetta ja luonnetta, rikoksiakin on tällä kertaa ratkovana kosolti useampia kuin aikaisemmin. Uutuudenviehätyksenä Hildurissa oli Islannin luonto ja ylipäätään islantilaisuus. Nyt ollaan paljon Suomessa ja hämmästellään meidän elämänmenoamme. Tarina jää sen verran avoimeksi, että jatkoa voi ounastella.  




Enni Mustonen: Kartanonrouva

Enni Mustosen Rouvankartanon tarinoita II-osa Kartanonrouva (Otava 2024; 318 s.) vie lukijan Mäntsälään Nordenskiöldin Nummisten Frugård -ka...