Linda Huhtisen Sissi. Serlachiuksen unohdetut sisarukset
(Otava 2025, 412 s.) ravistelee perinpohjaisesti mielikuvaa teollisuusjohtaja
ja taidemesenaatti Gösta Serlachiuksesta. Kirjan päähenkilö on Sissi Serlachius
(1877-1944), Mäntän paperitehtaan perustajan G.A. Serlachiuksen tytär ja tämän
veljen pojan, serkkunsa Gösta Serlachiuksen ensimmäinen vaimo.
Moni Mäntän taidemuseoissa käynyt muistaa taiteilija Axel
Gallénin muotokuvan 12-vuotiaasta Sissistä. Kuvassa nuorella tytöllä on yllään
valkoinen mekko. hänen ympärillään on valkoisia kukkia. Yrityksistään
huolimatta Sissi ei saanut muotokuvaansa itselleen, vaan avioerossa Gösta
halusi taulun eikä luovuttanut sitä Sissille lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kiista taulun haltijasta kuvastaa hyvin Sissin ja Göstan
yhteistä elämäntaivalta. Kun Sissi romahtaa nuorimman poikansa Gustaf Adolfin
kuoltua kaksivuotiaana, passittaa aviomies lastensa äidin helsinkiläiseen
Kammion mielisairaalaan.
Huhtinen perustaa kirjansa lukuisiin kirjeisiin,
lehtiartikkeleihin, aikaisemmin Serlachiuksen suvun jäsenistä tehtyihin
elämäkertateoksiin, arkistojen kätköistä löytyneisiin asiakirjoihin. Kaikki arkistojen
materiaali ei ole vielä saatavissa. Joka tapauksessa Huhtisen luoma kuva Gösta
Serlachiuksesta on erilainen mihin olemme tottuneet. Hän ruotii
lähisukulaisiaan ja heidän tekojaan kirjeissään jopa julmasti. Hän ei anna
arvoa juuri kenellekään.
Hämmentävintä on se miten arvostettu yritysjohtaja Mäntän
tehtaiden johtaja oli. Miksi hänen piti olla julma ennen kaikkea entistä
vaimoaan kohtaan? Sissi osoitti oman luonteensa lujuuden jäädessään asumaan
Mänttään, vaikka hänellä oli koti myös Helsingissä. Huhtisen kuvauksen mukaan
Sissi omistautui myöhempinä vuosiaan hevosilleen ja ennen muuta koirilleen.
Sissin luonnetta kuvasi hyvin ja totuudenmukaisesti hänen
kuolemansa jälkeen talonmiehen tytär Hilja Leppänen: ”Hän oli hieno ihminen.
Hieno ihminen, mutta niin yksin. Niin yksin.”
Sissin elämäkerta on myös kertonut Mäntän tehtaiden noususta
ja tuhosta. Se on kattava kuvaus tehtaiden omistajien elämään ja kertomus siitä
mihin suuntaan isoa yritystä milloinkin liikuteltiin. Työväki on olemassa ja
osalla tehtaan johtohenkilöistä oli heihin läheiset välit, etenkin Sissillä.
Moni kirjassa kerrottu asia on saanut lisäväriä ja -sisältöä
kirjoittajan taustasta. ”Minun elämäni ja sukuni historia sijoittuvat samaan
ympäristöön, joissa Sissikin elämänsä vietti. Paperitehdas on tuonut leivän jo
isoisäni isovanhemmille, antaen minulle tärkeän mahdollisuuden ymmärtää
mänttäläisen teollisuuden historiaa erityisesti tehtaalla elantonsa
tienanneiden työntekijöiden kautta”, kirjoittaa Linda Huhtinen lukijalle
kirjoitetussa luvussa.