Olen jo pitkän aikaa pitänyt Enni Mustosen (Kirsti
Mannisen) kirjoista. Hän kirjoittaa tavallisten ihmisten elämästä menneitä
vuosikymmeninä. Aluksi vierastin ideaa nuoresta tytöstä, joka on piikana tai lapsenpiikana
suomalaisissa kulttuurikodeissa. Syrjästäkatsojan tarinoiden sarjan
ensimmäisessä romaanissa Paimentyttö Ida päätyi Topeliuksen perheeseen. Tuntui
että satusetä-Topeliuksen arkipäivän elämän kuvaus ei oikein luonnistanut.
Sarjan toisessa osassa Ida on lapsenpiikana Sibeliuksen
perheessä. Lapsenpiika, syrjästäkatsojan tarinoita II (Otava 2014) on monella
tavalla luontevampi kuin ensimmäinen osa. Saattaahan olla että nykypäivän
lukijan on vaikea ymmärtää sitä että tyttö voi 15-vuotiaana olla vieraan
palveluksessa.
Idasta kasvaa Lapsenpiiasta itsetietoinen nuori nainen.
Hänen ansiostaan Sibeliuksen perhe selviytyy arjestaan siedettävästi. Rahapulaa
podetaan aina, jopa niin että suurimmassa hädässä Ida lainaa omat säästönsä
isäntäperheelle. Säveltäjä säheltää Helsingissä, kun muu perhe melkein näkee
nälkää Keravan Mattilassa, minne muutetaan halvemman vuokran takia. Ympärillä
on myös väkeä, joka ymmärtää toisten ahdinkoa.
Riipaisevinta romaanissa on perheen nuorimman tyttären
sairastaminen ja menehtyminen.
Olen tähän asti – eri tahoilta saamieni tai
haalimieni tietojen perusteella – pitävät Aino Sibeliusta taitavana ja
aikaansaavana perheenemäntänä. Hän on kiinnostunut puutarhan hoidosta, mutta
kaiken käytännön hoitamisen hän kuitenkin onnistuu siirtämään Idalle. Ja voimia
ja kykyä selviytyä hankalista tilanteista, on nuorella Idalla kosolti enemmän
kuin Aino Sibeliuksella.
Romaanissa tutustuu myös Ainon äitiin Elisabet Järnfeltiin,
Jeanin veljeen Christian ”Kitti” Sibeliukseen, tulevaan ylilääkäriin ja
professoriin ja hänen sisareensa Lindaan.
Enni Mustonen ei kiillottele eikä nöyristele
kulttuuri-ikoneiden edessä. Sibeliuskin on välillä rakastava aviopuoliso, hellä
isä, mutta välillä armoton juhlija ja itsekäs säveltäjä, jonka työrauha on
ylitse kaiken muun. Seuraavaksi mennään Helsinkiin Elisabetinkadulle Albert
Edelfeltin palvelukseen.