Anneli Kanto: Elämänlangalla

Anneli Kanto paljastaa Kolmen sodan päiväkirjassa Elämänlangalla (Gummerus 2026, 459 s.) millaista on olla tuottelias kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän seuraa maailman ja Suomen tapahtumia, havannoi mitä lähiympäristössä tapahtuu ja seurustelee mielellään erilaisten ihmisten kanssa. Seurustelu -sanasta tulee jopa hieman hankala, kun kirjailija melkein alkaa seurustella.

Kannon tuotanto on hyvin laaja: Piru, kreivi, noita ja näyttelijä 2007, Kuollut kulkee 2008, Veriruusut 2008, Tehtävä maassa 2010, Pala palalta pois – Kertomuksia alszheimerin taudista 2013, Lahtari 2017. Ennen kirjailijan uraa Kanto (synt. 1950) työskenteli toimittajana ja oli 1987-1997 Uusi nainen -lehden päätoimittaja.

Kanto on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja. Erityisen suosittu on Noora Katon kuvittama kuvakirjasarja Viisi villiä Virtasta. Näytelmien lista on myös pitkä. Romaaneja on dramatisoitu ja esitetty mm. KOM-teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa.

Rottien pyhimys ilmestyi 2021 ja siivitti Kannon mainetta historiaan perehtyneenä ja taidokkaana kirjailijana. Rottien pyhimys on monikerroksinen hieno romaani. Eletään vuotta 1513 Hattulassa komean kivikirkon ympärillä. Kolmen miehen seurue on palkattu maalaaman kirkon sisälle kuvia, joista jokainen kirkossa kävijä voi oppia Raamatun tarinat.

Maalausurakka on valtava ja sitä vaikeuttavat maalarien loukkaantumiset ja jopa yhden mestarin kuolema. Mutta kaikki valmistuu ajallaan. Hyvässä kuvassa on monta merkitystä ja maalari näkee kaikki, toteaa mestari Andreas, kun kaikki on valmista.

 Eikä Kanto tyytynyt maineeseen historiallisten romaanien kirjoittajan. Häneltä on ilmestynyt kolme dekkariakin Haihtuneet (2023), Saalistetut (2023) ja Kaivatut (2024). Yksi viimeisimmistä töistä on Ilmajoen Isoviha-ooppera.

Päiväkirjan kirjoittamisen Kanto aloitti hälventääkseen aamusurut mielestään. Hän myöntää että ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on usein: ”Hitto kuinka vanha olen, kuolen kohta”. Ajatusten purkaminen kirjoittamalla hälventää ahdistusta.

Elämänlangalla ei ole elämäkertaa, vaan yli 70-vuotiaan kirjailijan ajatuskokoelma, kuvaus siitä mitä hänelle tapahtuu ja mitä hänen ympärillään tapahtuu. Tarinoihin ja tunnelmiin on helppo samaistua, vaikka ei olekaan ansioitunut ja arvostettu kirjailija.

”Elämä olisi voinut mennä paljon huonomminkin. Minulla on ollut mielenkiintoinen toimittajan työ, en menettänyt vanhempiani nuorena, en ole sairastunut pahasti, lapset ovat löytäneet paikkansa maailmassa ja meillä on hyvät välit, olen saanut kirjailija riittävästi huomiota ja edelleen on kysyntää. Ei ole syytä valittaa, päinvastoin, kiitollisuuden aiheita on paljon”.