Maggie O`Farrell paljastaa romaanissaan Hamnet (suom. Arja Kantele, S & S 2022, 382 s) mitä on voinut tapahtua Englannissa Stratfordissa vuonna 1596. Historian kirjat kertovat että silloin kuoli William Shakespearen ja hänen vaimonsa Annan poika Hamnet 11-vuotiaana. Pariskunnalla oli myös kaksi tytärtä Susanna ja Judith, Hamnetin kaksoissisar. Neljä vuotta myöhemmin Shakespeare kirjoitti näytelmän Hamlet.
Romaanissa
tapahtuu paljon sellaista, mitä on tapahtunut oikeasti, mutta myös paljon
sellaista mikä on syntynyt kirjailijan mielessä. Romaanissa hansikkaantekijän perheen
pojille on hankittu latinanopettajan. Perheen tytär, 8 vuotta opettajaa
vanhempi Agnes ei latinan taitoja isänsä mielestä tarvitse. Riittää että hän
osaa lennättää haukkaa ja tietää rohdoista ja yrteistä enemmän kuin kukaan muu
lähiseudulla.
Latinanopettaja
rakastuu silmittömästi omapäiseen nuoreen naiseen ja haluaa mennä hänen
kanssaan naimisiin. Nuoripari jatkaa asumista hansikasmaakarin, äreän ja moniin
vilpillisiin liiketoimiin sekaantuneen käsityöläisen talossa. Agnes ehdottaa,
että isä laajentaisi liiketoimiaan Lontooseen ja hänen miehensä lähtisi
hoitamaan niitä. Vaimo pääsisi lasten kanssa muuttamaan perässä sitten kun
asiat olisi saatu kuntoon. Latinanopettaja muuttaa Lontooseen, mutta aloittaa siellä
teatterin tekemisen, kirjoittamisen, näyttelemisen, teatterin rakentamisen.
Yllättäen
Judith sairastuu vakavasti ja äiti ymmärtää nopeasti että lapsi on sairastunut ruttoon.
Romaanin pakahduttavimpia kohtauksia on Hamnetin epätoivoinen retki, kun hän
yrittää löytää aikuisia auttamaan kun Judithin kunto heikkenee nopeasti.
Aikuiset ovat omilla teillään. Kun äiti palaa kotiin onkin yhtäkkiä Hamnet
kaksosista se, joka on sairaampi. Ennen kuin Lontoosta kirjeellä tavoitettu isä
saapuu kotiin, on Hamnetin elämä päättänyt. Suunnaton suru on nujertaa niin
äidin kuin kotiin saapuneen isänkin, puhumattakaan sisaruksista.
Agnes
kuulostelee vielä, pinnistelee saadakseen yhteyden siihen, mitä hiljaisuuden
takana ja alla piilee. Jospa tätä kautta onnistuisi tavoittamaan kaukaisuuden
kohinaa, jonkin äänen, kenties viestin pojaltaan. Jos saisi jonkin aavistuksen
siitä mihin Hamnet on joutunut, vihjeen paikasta josta hänet saattaisi yhyttää.
Farrellin
romaanissa on paikka paikoin hyvin maaginen tunnelma. Kieli on kaunista ja
herkkää. Samaan aikaan se on historiallista 1500-luvun loppuvuosien ajan
kuvausta. Perheen merkitys nuorten elämässä on paljon tiukempi kuin myöhempinä
aikoina. Moni joutuu elämään isänsä mielivallan alla. Rakkauskaan ei riitä
kaikesta irtaantumiseen.
Romaani on myös
tarina suunnattomasta surusta, lapsen ja sisaruksen menettämisestä. Jokainen
suree tahollaan ja tavallaan. Kaksossisko kuulee Hamnetin luudan suhahtelussa
lattialla. Isosisko ei kestä kodin ahdistavaa ilmapiiriä vaan muuttaa mummulaan.
Kajoamattomat vaatteet tuolilla ja kengät sen alla muistuttavat veljestä joka
päivä. Mitään ei kuitenkaan puhuta – ei kotona, mutta ei mummulassakaan.
Agnes ei ole
enää entisensä. Hänellä oli kyky auttaa toisia. Hän kulki maan kamaralla
sujukasti ja luottavasti. Pojan kuoleman jälkeen hän ajelehtii irrallaan, hän
on joutunut hukkaan. Perheen isä karkottaa surun elämästään ahkeralla ja
ankaralla työnteolla.