J-P Koskisen
Tulisiipi (Like 2019, 352 s.) on hurja matka unelman toteutumisesta. Amerikassa suomalaisten siirtolaisten poika
Kaarlo hurmaantuu lentämisestä. Hän näkee Charles Lindberghin lentävän ja saa
lentäjältä kortin, johon lentäjä-sankari on kirjoittanut ”Sinusta tulee
maailman paras lentäjä”. Kaarlon aarre matkaa hänen mukanaan läpi elämän ja
haave olla maailman paras lentäjä elää ja kannattelee Kaarloa läpi elämän.
Kaarlon perhe
muuttaa 1930-luvun lamavuosina Amerikasta Neuvostoliittoon. Mutta haaveet murtuvat Stalinin vainovuosien aikana.
Kaarlon vanhemmat onnistuvat palaamaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan
jaloista. Kaarlo pääsee tai joutuu taistelukoneen lentäjäksi.
Hän saa lentää
sydämensä kyllyydestä, kunnes saksalainen kone pudottaa hänen koneensa ja
neuvostoliittomaiseen tapaan hänet karkotetaan vuosikausiksi Siperiaan. Siellä
hän pysyy hengissä unelmansa avulla – hän haluaa lentää.
Kaarlo vapautetaan
ja hän pääsee mukaan hankkeeseen, jonka tarkoitusperä selviää hänelle vähitellen.
Neuvostoliitto haluaa lähettää avaruuteen ihmisen. Siihen tarvitaan huippuhyvä
lentäjä. Mikään ei kuitenkaan loppujen lopuksi mene niin kuin Kaarlo oli
luullut. Hänen piti olla ensimmäinen avaruuslentäjä, mutta hän ei sitä
sittenkään saanut olla. Valtataistelu avaruuden herruudesta oli alusta alkaen
armotonta ja armotonta oli myös ihmisten kohtelu Neuvostoliitossa sodan
jälkeen.
Finlandia-palkintoraadin
mukaan Koskisen Tulisiipi on ”traaginen tarina vallankäytöstä, vakoilusta,
vainosta, epäilyistä ja sairaasta maailmasta”.
Se on kaikkea tätä, hyvin soljuvasti ja mukaansa tempaavasti
kirjoitettu. Kirjan tarina on samalla kertaa hyvin rankka ja kaunis. Huikeaa
miten J-P Koskinen on rakentanut sinänsä
tutuista aineksista ja ihmiskohtaloista ainutlaatuisen hienon romaanin.