Minähän en pidä yksityiskohtaisesta kuvaamisesta ja
jaarittelusta. En ole pystynyt lukemaan Kalle Päätaloa – en vaikka kuinka
kertoisi Tampereesta enkä Volter Kilven Alastalon salissa enkä ranskalaista
Marcel Proustia.
Mutta norjalaisen Karl Ove Knausgårdin (synt. 1968) yksityiskohtainen
teksti osui ja upposi. Taisteluni –kirjoja on ilmestynyt kuusi. Niistä kolme on
suomennettu. Olen lukenut vasta ensimmäisen (suom. Katariina Huttunen, Like
2012). Se on johdanto Knausgårdin 3000 –sivuisen, kuusiosaiseen
omaeläkerralliseen romaanisarjaan. Kirjailija elää nykyisin Malmössä vaimonsa
ja kolmen tyttärensä kanssa.
Jo pelkän ensimmäisen osan luettuani tiedän Karl Ovesta
enemmän kuin monesta läheisestäni, sukulaisestani tai ystävästäni. Niin
yksityiskohtaista, niin arkista, niin tavallista ja samalla kuitenkin niin
hienoa ja ainutkertaista luettavaa.
Arjen elämän kuvausta lomassa kirjailija pohtii,
analysoi, kysyy ja vastaa. Kesken vauvan syöttämistä kuvaavan jakson hän
saattaa ryhtyä pohtimaan isoisänsä yhteiskunnallisia näkemyksiä.
Isästä ja vielä kerran isästä
Knausgårdin tapa kirjoittaa on merkillisellä tavalla
ainutlaatuinen. Vaikka hän kuvaa omaa elämäänsä hyvin yksityiskohtaisesti,
lukiessa ei koe tirkistelevänsä. Hän kertoo monista lapsuuteen ja nuoruuteen
liittyvistä tunteista ja kokemuksista niin elävästi, että on pakko välillä
pysähtyä ja hämmästellä miten samantapaista olen itse kokenut ihan eri
vuosikymmenillä.
Taisteluni I on kirja Karl Oven isästä. Avioeron jälkeen
isä lopullisesti alkoholisoituu ja päätyy lopulta iäkkään äitinsä luokse. Kun
isä kuolee, Karl Ove lähtee isoäidin talolle. Miehiä kohtaa siellä ennen
kokematon sotku. Dementoinut isoäiti ja jatkuvasti humalassa ollut isä ovat
saaneet talon karmeaan kuntoon.
Pidän siivoamisesta ja pidän tavarat järjestyksessä.
Senkö takia jaksoi lukea loputonta ja yksityiskohtaista kuvausta siitä miten
veljekset raivaavat taloa ja puutarhaa. Kaiken touhuamisen lomassa Karl Ove
jatkuvasti ajattelee kuollutta isäänsä ja kuolemaa. Tuntuu hyvältä että joku
puhuu kuolemasta muunakin kuin etäisenä, steriilinä tapahtumana. Karl Oven tunteet isää kohtaan heittelehtivät laidasta laitaan. Vihaa on välillä tosi paljon, välillä vähemmän. Rakkautta ei lainkaan.
On helppo uskoa kun kustantaja riemuissaan kertoo että
kirjasarja on ollut suurmenestys kaikissa Pohjoismaissa. Oikeudet on myyty
kymmeniin maihin.