lauantai 28. joulukuuta 2024

Joel Elstelä: Izak

Joel Elstelän Izak (WSOY 2024, 696 s.) on järkälemäinen ja järisyttävä romaani. Kirjassa eletään vuotta 1913 Saksassa, pääasiassa Berliinissä. Koko Eurooppa aistii sodan läheisyyden. Izak on vaatimaton kirjanpitäjä, jonka äiti on aikanaan lähtenyt pois kotoa Berliiniin ja isä tehnyt itsemurhan. Izak asuu sedältä perimässään talossa, jonka pihalla on kuoppa ja kellarissa kemistin tarvikkeita ja aineita.

Izak vedetään mukaan esittelemään keisari Wilhelm II:lle sedän kehittelemää uutta kemiallista asetta. Kemiallisen tehtaan omistaa julma ja häikäilemätön kenraalimajuri, jonka kuvankaunis nuori vaimo lumoaa Izakin ja muutkin miehen. Keisari sen sijaan ihastelee aran ja vaatimattoman sihteerin olemusta.

Kirjan pikkutarkka teksti, uusien asioiden vyörytys, pitkät ja koristeelliset virkkeet ensin vierastuttivat, mutta monet ilmaan heitetyt arvoitukselliset tapahtumat ja käänteet tempaavat lukijan mukaansa. Ja viivyttelevään monisanaiseen tekstiin ihastuu. ”…olemassa on vain tyhjä olemattomuus, jossa ihminen kelluu aikansa yrittäen vakuutella itselleen olevansa tarpeellinen ja merkittävä, ja että yksilön, tuon vaivaisen, yhdentekevän soluryppään elämällä on jonkinlainen syy ja tarkoitus.”

Joel Elstelän isoisä Mika Waltari kirjoitti Sinuhen etääntyneesti toisesta maailmansodasta (Lainaan Helena Ruuskan sanoja HS 1.12.2024) ja nyt tyttärenpoika kirjoittaa oman aikansa sodan uhasta. Pakko on kuitenkin uskoa hyvänkin olemassaoloon.  





 

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta

Irene Zidanin Isäni appelsiininkukkien maasta (WSOY 2024, 281 s.) kertoo päähenkilön ja samalla hänen isovanhempiensakin tarinan. Amira on toimittaja, joka toimituksen peränurkassa muokkaa nekrologeja. Kun tilanne Israelin ja Hamasin välillä kiristyy, havahdutaan toimituksessa. Amira voisi kertoa Lähi-idän tapahtumista omakohtaisesta näkökulmasta. 

Romaanissa muistellaan Amiran lapsuutta suomalais-pakistanilaisessa perheessä, hänen vierailujaan isovanhempien luona ja ennen kaikkea hänen isänsä elämää. Isä on päätynyt Palestiinasta – valtiosta jota ei ole – vankilan, Leningradin ja Ruotsin kautta Suomeen.

Zidan tuo Lähi-idän tapahtumat todentuntoisemmiksi miltä kaikki näyttää uutiskuvissa. ”Ehkä voisin luetella faktoja. Voisin sanoa, että vaikka Valtio vei siirtokuntansa pois Kaistaleelta, se on saartanut aluetta vuosia. Edellytykset kunnolliseen elämään on viety. Voisin kuvat miehitystä. Voisin kertoa arvista isäni ranteissa.” Romaani on häkellyttävän koskettava.

Samalla tavalla kuin Zidan pakottaa lukijansa arvioimaan kaikkea uudella tavalla tekee Terhi Törmälehto romaanissaan He ovat suolaa ja valoa (Otava 2024, 349 s.). Kirjan kahta uskovaista suomelaisnaista yhdistää kristillinen sionismi, jonka mukaan Israelin valtio on osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Matka muuttaa naisten käsityksiä. Ihan niin kuin lukijankin.    



Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi

Mikael Niemen Silkkiin kääritty kivi (suom. Jonna Joskitt-Pöyry, Like 2025, 512 s.) on järkälemäinen mestariteos. Mikael Niemi lunasti paikk...