tiistai 31. maaliskuuta 2026

Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä

Finlandia-palkintoa ei pitäisi antaa samalle henkilölle kuin yhden kerran, on monen kirjallisuuden ystävän mielipide. Olli Jalonen on saanut palkinnon kaksi kertaa: 1990 romaanistaan Isäksi ja tyttäreksi ja vuonna 2018 Taivaanpallosta.

Tasokas ja kilpailuun valmis on joka tapauksessa Olli Jalosen uusin romaani Puhdas viiruinen elämä (Otava 2026, 318 s.). Jalonen on omistanut kirjansa ”Mummulle ja Vaarille, Mammalle ja Papalle. Kaikkien kasvot ja äänen muistan. Tämän kirjan ajoista he eivät puhuneet minulle koskaan”. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1910-luvun puolivälistä 1920-luvun loppuun.

Kirjailija on valinnut kirjaansa 12 henkilöä kertojiksi. Jokainen heistä saa vuorollaan puheenvuoron. Lukija saa aluksi olla tarkkana, sen verran hankalaa on välillä tietää kuka on kertoja. Tarinat saavat aivan uudenlaista syvyyttä, kun siirrytään vuoden 1981 tapahtumiin. Vähitellen jokainen joutuu valitsemaan puolensa. Tai epäselvissä tapauksissa vastapuolen pelurit tekevät päätöksen.   

Tarinan etenemistä ja tapahtumien todenmukaisuutta lisäävät lehtileikkeet, joita on ripoteltu fiktiivisen tekstin sekaan. Kirjailija on kertonut että on tehnyt kirjaansa taustatyötä, jotta aikalaisten kertomukset asettuvat paikoilleen.

Kirjan päähenkilöiksi nousevat Hämeenlinnan Rinkelinmäessä erilaisissa ympyröissä kasvaneet Kerttu ja Kalle. Kalle on apteekkarin poika ja Kerttu työläisvanhempansa menettänyt nuori nainen, joka lähtee työnhakuun Helsinkiin. Välimatka, säätyero, koulutustaustan erilaisuus, kansalaissota ei mikään erota nuoria. Rakkaus on se voima, jonka kirjailija nostaa päällimmäiseksi voimaksi yhteiskunnan melskeissä.

Ehkä kirjan sanoma kiteytyy muurarin vaimon Ainon ajatuksessa: ”Kaikki asettuu kun aika tasaa.” Vuoden 1918 tapahtumien jälkeen aika tasasi kaiken hitaasti. Tämän kaiken Olli Jalonen on vanginnut romaaniinsa hienosti.        

 


maanantai 9. maaliskuuta 2026

Ulla Rask: Seitsemän tornin varjossa

Ulla Raskin Kylmä meri -sarjan toinen osa Seitsemän tornin varjossa (WSOY 2026, 357 s.) pitää lukijan samalla tavalla otteessaan kuin sarjan ensimmäinen romaani Blanca (2025). Lyypekissä eletään vuotta 1611. Kevään mittaan kaupunkiin on levinnyt oman aikansa pelottavin ja tuhoisin tauti: rutto. Varakkaan kauppiaan Krausen talossa kaikki yrittävät tehdä parhaansa ettei kukaan sairastuisi. Toisin käy.

Aikakauden käsityksen mukaan kulkutautiin sairastuminen oli Jumalan synnistä langettama rangaistus. Blancan on vaikea hyväksyä yleistä käsitystä.  

Blanca joutuu ottamaan vastuun kauppahuoneen menestymisestä ja tekee hätäpäissään ratkaisun, jolla on kauaskantoiset ja huonot seuraukset. Lopulta Blanca pakenee kotoaan lapsensa, miehensä tyttären ja tämän lapsen sekä yhden palvelijan kanssa. Ennen pakomatkaa Blanca karkottaa talostaan palvelijansa Margon, jonka kanssa he olivat selviytyneet Tallinnasta Lyypekkiin henkensä kaupalla.

Seitsemän tornin varjossa on kiehtova ja hyvin omaa aikaansa kuvaava romaani. Henkilöt ovat hyvin uskottavia – niin hyvät kuin pahatkin. Loppujen lopuksi naiset ovat paljon vahvempia mitä he itsekään tietävät ja uskovat, miehet sen sijaan aivan jotain muuta.

Historiallisen romaanin viehättävyyttä lisää ja jännitystä ylläpitävät aikakauden hyvin tiukat rajat sille kuka saa ketäkin rakastaa. Eikä Seitsemän tornin varjossa petä tässäkään.     





keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Linda Wilgus: Meren lapsi

Linda Wilgusin Meren lapsi (suom. Satu Loitsu, Otava 2026, 368 s.) vie lukijan nuoren Isabel Henleyn kanssa Cornwallin karuille kallioille ja meren rannoille. Isabel on palannut lyhyen avioliittonsa jälkeen lapsuutensa maisemiin. Isabelin mies on saanut surmansa Napoleonin sotien taisteluissa.

Isabel on löydetty muutaman vuoden ikäisenä meren rannalta. Kukaan ei kaivannut pientä tyttöä eikä koskaan selvinnyt mitä oikein oli tapahtunut. Isabel kasvoi rakastavien kasvatusvanhempiensa huomassa. Vasta iän karttuessa hän ymmärtää että kyläläiset haluavat selittää hänen kohtaloaan mereen liittyvien tarinoiden avulla.

Meri vetää Isabelaa puoleensa vääjäämättömästi. Hän on asettunut asumaan pieneen vuokramökkiin, mihin yhtenä päivänä kannetaan suojaan salakuljettamiseen erikoistuneen laivan haavoittunut kapteeni.

Isabelin elämä saa vähitellen uuden tarkoituksen ja hän alkaa haaveilla unelmansa toteuttamisesta. Vaikka välillä lukijalle vääjäämättä tulee tunne: keskitytäänkö tässä pelkästään siihen saavatko he toisensa vai ei.

Kirjan takakannen mukaan tarjolla on kertomus huumaavasta rakkaustarinasta. On, mutta on myös paljon muuta. Kirjailija kuvaa tarkkaan laivojen liikkeitä, meren haasteita, kansanperinteen uskomuksia ja ennen muuta sitä mikä on naiselle sopivaa ja mikä ei 1800-luvun alkuvuosina.

Linda Wilgus on kasvanut Alankomaissa ja asunut Italiassa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa. Nykyisin hän asuu Isossa-Britanniassa. Hän on työskennellyt kirjakauppiaana, suunnitellut neuleohjeita ja kirjoittanut novelleja. 




     

 

 

Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä

Finlandia-palkintoa ei pitäisi antaa samalle henkilölle kuin yhden kerran, on monen kirjallisuuden ystävän mielipide. Olli Jalonen on saanut...