maanantai 13. helmikuuta 2017

Martin Luther King, Olssonin sisar ja Haahtelan taiteilija

Linda Olsson, Coretta Scott King ja Joel Haahtela

Lukemattomia kirjoja tarvitaan kun sairastaa röhätautia, oikeaa influenssaa vaivani tuskin oli. Pinossa päällimmäisenä oli Joel Haahtelan Mistä maailmat Alkavat (Otava 2017, 301 s.). Haahtelan niukkasanainen kerronta on viehättänyt minua aina suuresti. Suosikkiani ovat olleet hänen novellinsa.

Mistä maailmat alkavat kertoo siitä miten Katajanokalla Helsingissä äitinsä kansa kahdestaan asuvasta pojasta varttuu taiteilija. Visa työskentelee koulunsa ohella iltaisin paikannäyttäjänä elokuvateatteri Gloriassa ja näkee työnsä ohella uusimmat elokuvat. Elokuva Vincent van Goghista muuttaa pojan elämän. Elokuvan nähtyään hän tietää mitä hän haluaa tehdä – samanlaisia maalauksia kuin korvansa irti leikannut van Gogh.

Romaanissa liikutaan 1950-luvun suomalaisessa taidemaailmassa. Visan on vaikea samaistua nimeä ja kuuluisuutta saaviin taiteilijoihin, vaikka hänen ensimmäinen näyttelynsä saakin valtavan suosion. Sen sijaan vuosien kuluttua kukaan ei ymmärrä mitä taiteilija töillään haluaa kertoa. Visa jättää kotimaan taidemaailman kiistat taakseen ja viettää monta vuotta Italiassa. ”Me menetämme kierroksella jotain itsestämme tai saamme jotain lisää. Tai ehkä menetämme ja saamme lisää samaan aikaan, ja tasapaino ratkaisee kuka kohoaa ylöspäin ja kuka lähtee putoamaan alaspäin”. 

Taidemaailman kiemuroiden ja taiteen tekemisen ohella romaani paneutuu myös Visan ja hänen ystävänsä Tapion elämän tragediaan. Tapio on lahjakas taiteilija, mutta isänsä vaatimuksesta hänen on opiskeltava oikeaan ammattiin. Visan ja Tapion sisaren tiet kohtaavat ja erkaantuvat useampaan otteeseen. 

Suosikkina säilyvät edelleen Haahtelan novellit. Mistä maailmat alkavat viehättää kuvauksella miehestä josta tulee taiteilija sisäisen pakon takia – ei suvun tai ympäristön sivittämänä.




Aina yhtä ihastuttava Linda Olsson    

Linda Olssonin Sisar talossani (suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, Gummerus, 2017, 243 s.) on aivan yhtä valloittava kuin kaikki muutkin Olssonin tähän asti lukemani romaanit.  Sisarpuolet eivät ole tavanneet toisinaan vuosikausiin. Isosisko kutsuu äidin hautajaisissa sisarensa vierailulle. Kuluu kaksi vuotta ja sitten sisar saapuu kuudeksi päiväksi.
Molemmat arastelevat toisinaan ja kestää useamman päivän ennen kuin he pystyvät puhumaan siitä mitä on tapahtunut heidän lapsuudessaan. 

Romaanin intensiivinen tunnelma tempaa lukijan mukaansa vääjäämättä. Olssonilla on omaperäinen tapa kuvata sitä miten me kätkemme todellisen minämme jopa itseltämme. Sisarukset ovat toisiltaan tietämättä kantaneet kolmannen sisaren kuolemaa painolastina vuosikaudet. Nuorempi sisar ei ole ymmärtänyt miksi vanhempi sisar käyttäytyi aikanaan niin kuin käyttäytyi. Sen sijaan vanhempi ei ole ymmärtänyt että hän olisi tehnyt jotain väärin.

Hän lähtee kävelemään heikkoja jäitä pitkin – vaikka se on ehdottomasti kielletty – kaksossisar ja pikkusisko lähtevät seuraamaan kohtalokkain seurauksin.
”Se ei olisi muuttanut väistämätöntä. Mutta se olisi muuttanut kaiken, mitä tapahtui sen jälkeen. Se olisi tehnyt Emmasta ja minusta toisenlaisia ihmisiä. Se olisi voinut jopa muuttaa meidän elämämme. Mutta minä menin vain menojani”. 
Kuten usein Olssonin romaaneissa tyttöjen äiti on ollut hyvin arvoituksellinen ja elämässään omiin kiemuroihinsa sotkeutunut nainen, joka ei kyennyt olemaan äiti kenellekään lapsistaan.   
Olssonin romaanien salaisuus piilee kaiketi siinä että vaikka tapahtumat eivät ole ihan tavallisia, ne kuitenkin voisivat tapahtua kenelle tahansa. Intensiivinen, jopa lumoava tyyli vie lukijan mukanaan. Ihastuttavaa!



Auttaisiko Martin Luther King 

Pitäjänmäen Eläkkeensaajien Lukupiirissä päätimme lukea Coretta Scott Kingin kirjoittaman Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla (suom. Seppo Loponen, Tammi 1970, 269 s.). On mielenkiintoista lukea elämäkerrallista kirjaa, jonka lopun tietää. Mutta avartavaa ja mielenkiintoista oli lukea miten ja mistä Martin Lutherin huikea toiminta on saanut alkunsa. 

Hänen idearikkautensa ja ehtymätön toimintakykynsä ihastuttaa edelleen.
Coretta Scott King ihailee miestään kaikki ne vuodet mitä he ehtivät elää yhdessä. Hienoa on että lahjakas laulaja pystyi laulamaan konserteissa eri puolilla Yhdysvaltoja, vaikka monet muutkin velvollisuudet vaativat hänen läsnä oloaan milloin missäkin ja oman osansa vaativat myös pariskunnan neljä lasta.

Uskonnolla on ollut aivan ratkaiseva merkitys niin Martinin kuin Coerettankin toiminnassa. Ei voi kuin ihailla heitä. Olen seissyt Washington DC:ssä portailla, missä Martin Luther King kuuluisan puheensa, josta on jäänet elämään sanonta ”Minulla on unelma”. Vain unelmat voivat muuttaa maailmaa.

Pakostakin miettii että jostain pitäisi tulla uusi Martin Luther King! Maailma on edelleen jakautunut sortajiin ja sorrettuihin.   



  

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kuulas kertomus Linn Ullmannin elämästä

Linn Ullmann kertoo romaanissaan Rauhattomat (suom. Katriina Huttunen, Like 2016, 
382 s.) elämästään näyttelijä Liv Ullmannin ja ohjaaja Ingmar Bergmanin tyttärenä. Vaikka kirjailija itse on nimennyt kirjansa romaaniksi, on se myös elämäkertateos.

Kirjailija käyttää romaanissa päähenkilöstö pääasiassa nimeä tyttö. Vanhemmat kun eivät koskaan päässeet yhteisymmärrykseen tyttärensä nimestä. Tyttö syntyy kun hänen isänsä on 48-vuotias. Romaanissa tyttö on sen viimeisillä sivuilla 40-vuotias ja vanha isä 88-vuotias.

Liv Ullmann ei koskaan ollut naimisissa Ingmar Bergmannin kanssa. Bergmannilla oli viisi vaimoa ja yhdeksän lasta. Linn on lapsista nuorin. Tyttö viettää lapsena ja nuorena joka kesä kuukauden isänsä luona Hammarsin saaressa.

Äitinsä kanssa hän asuu Norjassa tai Yhdysvalloissa, hyvin pitkiä aikoja kummassakin maassa ilman äitiä, joka on luomassa uraa. Etenkin murrosikäisenä tyttö käyttäytyy välillä sietämättömän huonosti – hänellä on ikävä poissa olevaa äitiä, mutta sitä ei voi myöntää edes itselleen. 

Linn Ullmann kirjoittaa kaikesta kuulaasti ja kauniisti, ahdistus ja pettymyskin muuttuvat romaanissa elämän voimavaraksi. Erityisen lämpimästi ja kauniisti aikuinen tyttö kuvaa isänsä viimeisiä vuosia. Isän on vaikea hyväksyä haurastumistaan, unohtelua, voimavarojen ehtymistä. Tytär oppii ymmärtämään isäänsä päivä päivältä paremmin ja siinä samalla myös äitiään.

Rauhattomissa elämänkaari on hienosti esillä kaiken aikaa. Toisessa päässä on tytön oma pieni muutaman vuoden ikäinen tytär ja toisessa kuolemaa odottava iäkäs isä


Linn Ullmannia pidetään yhtenä Norjan parhaista kirjailijoista. Rauhattomat on hänen kuudes romaaninsa.


Meri Valkaman Sinun, Margot

Meri Valkaman Sinun, Margot (WSOY 2021, 556 s.) on raikas ja hiottu esikoisromaani. Esikoiskirjailija on toimittaja ja on asunut lapsuudessa...