Karin Smirnoffin Viedään äiti pohjoiseen

 Ei niin ahdistavaa kuin esikoisteos Lähdin veljen luo, huokaisen, kun suljen Karin Smirnoffin trilogian toisen kirjan Viedään äiti pohjoiseen (suom. Outi Menna, Tammi 2022, 332 s.). Ruotsissa suuren suosion saaneessa romaanissa kerrotaan Jana Kipon ja hänen veljensä matkasta Pohjois-Ruotsiin Kukkojärven kylään. Äiti on esittänyt, että hänen ruumiinsa pitää viedä sinne. Sisarukset ovat hämmentyneinä kun äidin siunaustilaisuudessa kirkko on täynnä. Sukulaisia ja ystäviä on paljon – kaksoset vain eivät ole tienneet äitinsä menneisyydestä ja hänen elämäänsä liittyvistä ihmisistä.

Alun perin oli tarkoitus hoitaa hautajaiset ja palata kotiin. Mutta Kukkojärvellä Bror löytää Jumalan. Viina ja muut vehkeilyt saavat jäädä. Kylää hallitsee tiukka uskovaisten yhteisö, johon veli saadaan houkuteltua mukaan. Jana pysyy lujana eikä anna periksi uskovaisten houkutuksille. Mutta hän ei kykene lähtemään poiskaan. Veli pitäisi pelastaa ja palata hänen kanssaan kotiin.

Jana hankkii töitä, tapaa monenlaisia ihmisiä ja miehiä. Hän on kuvaamataidon opettajana, hotellissa monitoiminaisena. Hän yrittää selvittää niin äidin kuin omaakin menneisyyttään. Tuntuu että heidän suvussaan naisille on tapahtunut vain ikäviä, kauheitakin asioita. Miehet ovat olleet häikäilemättömiä ja käyttäneet tyttöjä ja naisia hyväksi monella tavalla. Uskonto on säädellyt asioita, etenkin papit ovat olleet ja ovat erehtymättömiä. Janalle selviää mikä on totuus. Vääjäämättä Jana joutuu uskovaisten silmätikuksi ja se tekee monista asioista mielettömiä.

Romaani on hätkähdyttävä. Se on tyylillisesti omanlaisensa. Ei isoja kirjaimia, ei pilkkuja. Lyhyttä ja nasevaa kieltä, joka on suomennettu mainiosti. Rankkaa, mutta totuudenmukaista kerrontaa ihmisten pimeistä puolista.    

Karin Smirnoff (s. 1964) työskenteli toimittajana kunnes osti puutavarayrityksen Piitimestä Pohjois-Ruotsista. Hän on käynyt Lundin yliopiston kirjoittajakoulun, missä esikoisromaani Lähdin veljen luo sai alkunsa. Romaani oli Ruotsissa August-palkintoehdokkaana vuonna 2018. Menestystrilogian kolmas osa Sitten menin kotiin ilmestyy syksyllä 2022.

 

Éduard Louisin Kuka tappoi isäni

 Édouard Louisin Kuka tappoi isäni (suom. Lotta Toivanen, Tammi 2022, 76 s.) on ravisteleva ja kantaa ottava romaani. Louisin Ei enää Eddy (Tammi 2019) oli  hätkähdyttävä kertomus pojasta, joka uskalsi paljastaa sen mitä hän on. Nyt Louis kertoo isänsä tarinan ja kertoo myös siitä miten vaikeaa oli kasvaa pienessä kylässä. Isän ankaruus ja sopeutumattomuus raskasta työtä tekevän tehdastyöläisen elämään, ei  ollutkaan isän pahantahtoisuutta – näin isäänsä vihaava poika ajatteli vuodesta toiseen.

Isä ei ollut opiskellut mitään ja hänen mielestään oli miehistä lopettaa koulunkäynti niin pian kuin mahdollista. Piti myös kieltäytyä noudattamasta käskyjä ja kunnioittamasta järjestystä.

Kun työ turmelee isän terveyden ja tämä ei kykene enää elämään täysipainoisesti, avautuvat pojan silmät. Kyseessä ei ole isän jääräpäisyys, vaan ranskalaisen yhteiskunnan luokkarakenne. Se kahlitsee jäsenensä tiettyyn kaavaan huolimatta siitä mitä he itse tekevät.

Hyväosaisille politiikka on lähinnä esteettinen kysymys: tapa ajatella, tapa nähdä maailma ja rakentaa omaa identiteettiä. Meille politiikassa oli kyse elämästä ja kuolemasta.

Syytökset vallanpitäjiä kohtaan ovat kovia, mutta hyvin perusteltuja. 76 sivua riittää todistamaan yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet. Aiheen rankkuudesta huolimatta, koin riemua siitä, että joku rakentaa yhteiskunnallisen analyysin yksittäisen ihmisen elämän kulusta.