Matti Rönkän Eino (Gummerus 2015, 235 s.) on kolmen
sukupolven romaani. Nuorin Joonas saa isoisänsä muistelemaan elämäänsä, sitäkin
miksi välit oman pojan kanssa eivät aina olleet kohdallaan.
Kohdallaan ei ole
ollut Einon omakaan elämä. Muistin hatarista lokeroista nousee muistikuvat
sodan jälkeisestä harhailumatkasta Neuvostoliiton puolelle. Eino selviytyy takaisin kotiin suur-Suomen valloitusretkeltään, mutta sydän jää rajan taakse.
Matti Rönkä kuvaa
hienovaraisesti dementoituvaa vanhusta. Dekkareiden kirjoittaja on itsekin
sanonut että haluaa kirjoittaa ”oikean romaanin ja sitä Eino on. Tarinan kerronnassa on selkeä miesmäinen ote, mutta se ei haitannut.
Yrittäjänä oleminen sodan jälkeisessä Suomessa ei ole ollut sen helpompaa kuin tänä päivänäkään. Hauskalta tuntuu kun kaikki Einon ja hänen poikansa sekä vähän muidenkin yrittäjien ajoneuvot ja menopelit kuvataan tarkkaan nimeltä ja muutenkin. Einon monissa muissakin muisteluissa on vanhanajan meininki oivallisesti mukana.