sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Nukkekaappiin kätketty elämä

Hollantilaisen Jessie Burtonin Nukkekaappi (suom. Markku Päkkilä, Otava 2017, 431 s.) ilahduttaa,, ihastuttaa ja hämmentää. 

Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. 18-vuotias Nella on solminut äitinsä järjestämänä avioliiton varakkaan amsterdamilaisen kauppiaan kanssa. Nella saapuu uuteen kotiinsa yksinään. Mies on tullut heti vihkimisen jälkeen Amsterdamiin vedoten velvollisuuksiinsa. Nellaa on vastassa sisäkkö.

Päivät kuluvat eikä Nella näe aviomiestään kuin vilaukselta. Hänen seuranaan on miehen sisar, sisäkkö ja musta palvelija. Nella on hämillään ja peloissaan – mikään ei mene niin kuin hän on kuvitellut. Ja kaiken lisäksi mies lahjoittaa hänelle suurikokoisen nukkekaapin, joka on tarkka jäljennös Nellan uudesta kodista.

Lahjan kummallisuutta lisää se että aina silloin tällöin Nella saa paketin jossa on esineitä tai pikkunukkeja. Kaikki paketeista paljastuvat ”lahjat” ovat tarkkoja kopioita oikeista esineistä ja ihmisistä. Nella saa selville, että kaupungissa asuu ja työskentelee norjalainen miniatyristi, joka taitaa Nukkekaapin esineiden tekemisen. Pyrkimyksistään huolimatta Nella ei tavoita käsityöläistä.

Elämä Nellan uudessa kotitalossa muuttuu vähitellen monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Nella yrittää pysyä syrjästäkatsojana, mutta ei onnistu. Hän saa selville miestänsä koskevan salaisuuden, joka sittemmin koituu heidän molempien kohtaloksi. Pakostakin Nella joutuu turvautumaan yhä enemmän ja enemmän miehensä salaperäiseen sisareen. Vaikeuksien kasautuessa pikkutytöstä kasvaa toimelias, aikuinen nainen. 

Nukkekaappi on loistava sekoitus ajan kuvausta, magiikkaa, jännitystä, teräväpiirteistä henkilökuvausta. Romaanissa on kaikki ne ainekset, jotka tekevät siitä koukuttavan. Sen juoni on riittävän jännittävä, henkilökuvaus on uskottavaa, elämänpiiri on outoa ja kiehtovaa.

”Hän sanoi aina, että ulottumattomiin jää jotakin, jota hän sanoi ’kiitäväksi ikuisuudeksi’. Näin selittää miniatyristin isä tyttärensä omituisia kykyjä nähdä tulevaan. Romaanissa on tapahtumien lomaan kätketty elämänarvoja ja uskomuksia käsitteleviä ja kyseenalaistavia ajatuksia.
    
    


tiistai 17. tammikuuta 2017

Lehtolaisen Tiikerinsilmä koukuttaa

Jo neljäkymmentä vuotta Leena Lehtolainen on ilahduttanut lukijoita romaaneillaan. Hän on monelle tuttu Maria Kallio -dekkareistaan. Tällä kertaa saa jatkoa Hilja Ilveskerosta kertova Henkivartija -sarja. Tiikerinsilmä (Tammi 2016, 344 s.) vie lukijan upeaan kartanoon läntiselle Uudellemaalle. Kartanon iäkäs emäntä epäilee, että joku vaanii hänen henkeään ja palkkaa itselleen henkivartijan. 

Kartanonrouvan sukulaisille, jotka ovat hänen sisarustensa lapsia tai lapsenlapsia kerrotaan, että Hilja on sihteeri. Hänet on palkattu  kirjoittamaan Lovisa Johnsonin elämäkerta. Johnson on aikanaan perustanut maineikkaan Tyyki -tehtaan heti sotien jälkeen. Hänen huomattavan suurta omaisuuttaan on kärkkymässä monta perillistä.

Hiljalla riittääkin ihmettelemistä mitä oikein on tekeillä ja kuka hänen työnantajansa ja välillä hänen omaakin henkeä uhkaa. Romaani etenee hyvin vauhdikkaasti ja on hienosti sidottu tähän aikaan. Yllättäviä käänteitä ja henkilöiden välisiä jännitteitä on tarjolla niin paljon, että kirja koukuttaa lukijan juuri sopivalla tavalla.

Sinänsähän rikkaan ja yli 90-vuotiaan päähenkilön hengen uhmaaminen ei ole harvinainen aihe dekkareissa, mutta Leena Lehtolainen tarjoaa kaiken ällistyttävän inhimillisesti ja ymmärrettävästi, vaikka tuskinpa kovinkaan monella lukijalla on ihan kaikesta siitä kokemusta mitä romaanissa tapahtuu.

Hilja Ilveskero on uskottava, omanlaisensa nykyajan nainen. Hänellä on kokemuksia, joista selviydytään vain vankkumattomalla tahdonvoimalla ja elämänuskolla ja sitä Hilja on saanut enoltaan. Enoaan Hilja muisteleekin lämmöllä tavan takaa. Ei Hilja kyllä pääse eroon lapsuutensa hirvittävistä tapahtumista.  

On hauska lukea vanhasta naisesta, joka ei ole höppänä ja joka pystyy selväjärkisesti huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Oman lisämausteensa kirjaan tuo uhkea kartanomiljöö.



perjantai 13. tammikuuta 2017

Ihana kirjavuosi

Maaliskuussa tulee kuluneeksi sata vuotta isäni syntymästä. Opin lukemisen ja kirjastossa käymisen isältä. Äiti kutoi mielellään ja oli vakaasti sitä mieltä, että on hyödyllisempää joutohetkinä heiluttaa puikkoja kuin istua nenä kiinni kirjassa. Jos sain ja saan valita mieluummin vielä nytkin luen kuin kudon. Vaikka kudon minä aika usein, monena päivänä viikossa.
Tänä vuonna kirjoista puhutaan tavallista enemmän. Kirjojen Suomi on Ylen suuri kirjallisuushanke, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ja kuinka asiat ovat muuttuneet.

Ylen toimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet sata kirjaa Suomen itsenäisyyden ajalta. Luvassa on 101radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, podcasteja sekä suuri verkkosivusta.  Sosiaalisessa mediassa keskusteluun voi osallistu tunnisteella  #kirjojensuomi.

Melkein kaikki sadasta yhdestä kirjasta on luettavissa e-kirjana Kansalliskirjaston Kirjojen Suomi -verkkokirjastosta. Mukana on myös kirjoja, joita ei enää muualta löydy. Kirjastot ja kansalaisopistot järjestävät valittuihin kirjoihin ja Ylen ohjelmiin liittyviä tapahtumia ympäri Suomen.

Hankkeella on kahdeksan kummia, jotka innostavat suomalaisia lukemaan kanssaan verkkovetoisissa lukupiireissä. Kummeiksi ovat lupautuneet Riku Rantala, Antti Tuuri, Sanna Stellan, Kauko Röyhkä, Maija Vilkkumaa, Juha Itkonen, Maryan Abdulkarim ja Emmi Itäranta.
Kirjojen Suomi verkossa

Osoitteeseen yle.fi/kirjojensuomi kootaan yhteen kaikki Kirjojen Suomen sisällöt. Verkossa eletään kirjamaailmassa läpi vuoden, keskustellaan, haastetaan, suositellaan, kisaillaan ja visaillaan. Luvassa on lukupiirejä, esseitä ja tarinoita merkityksellisistä kirjoista Kirjojen Suomen kummien, kirjailijoiden ja kirjabloggaajien kanssa. Runsas sisältö kasvaa koko vuoden.
 Jokaisessa radio- ja tv-jaksossa käsitellään yksi kirja per vuosi itsenäisyyden ajalta lähtien vuodesta 2016 ja päättyen vuoteen 1917. Lisäksi viimeinen 6.12.2017 lähetettävä erikoisjakso käsittelee vuoden 2017 kirjaa ja myös juhlistaa kotimaista kaunokirjallisuutta.
Luvassa on 81 kirjaboggaajan kirjoitus. Oma vuoroni on syksyllä.

Hämmästyttävän monta hankkeessa mukana olevaa kirjaa löysin kirjahyllystäni. 


Meri Valkaman Sinun, Margot

Meri Valkaman Sinun, Margot (WSOY 2021, 556 s.) on raikas ja hiottu esikoisromaani. Esikoiskirjailija on toimittaja ja on asunut lapsuudessa...