Hollantilaisen Jessie Burtonin Nukkekaappi (suom. Markku Päkkilä, Otava 2017, 431 s.) ilahduttaa,, ihastuttaa ja hämmentää.
Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. 18-vuotias Nella on solminut
äitinsä järjestämänä avioliiton varakkaan amsterdamilaisen kauppiaan kanssa.
Nella saapuu uuteen kotiinsa yksinään. Mies on tullut heti vihkimisen jälkeen
Amsterdamiin vedoten velvollisuuksiinsa. Nellaa on vastassa sisäkkö.
Päivät kuluvat eikä Nella näe aviomiestään kuin
vilaukselta. Hänen seuranaan on miehen sisar, sisäkkö ja musta palvelija. Nella
on hämillään ja peloissaan – mikään ei mene niin kuin hän on kuvitellut. Ja
kaiken lisäksi mies lahjoittaa hänelle suurikokoisen nukkekaapin, joka on tarkka
jäljennös Nellan uudesta kodista.
Lahjan kummallisuutta lisää se että aina silloin tällöin
Nella saa paketin jossa on esineitä tai pikkunukkeja. Kaikki paketeista
paljastuvat ”lahjat” ovat tarkkoja kopioita oikeista esineistä ja ihmisistä. Nella saa selville, että kaupungissa asuu ja työskentelee norjalainen miniatyristi, joka taitaa Nukkekaapin esineiden
tekemisen. Pyrkimyksistään huolimatta Nella ei tavoita käsityöläistä.
Elämä Nellan uudessa kotitalossa muuttuu vähitellen
monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Nella yrittää pysyä syrjästäkatsojana, mutta ei
onnistu. Hän saa selville miestänsä koskevan salaisuuden, joka sittemmin koituu
heidän molempien kohtaloksi. Pakostakin Nella joutuu turvautumaan yhä enemmän
ja enemmän miehensä salaperäiseen sisareen. Vaikeuksien kasautuessa pikkutytöstä kasvaa toimelias, aikuinen nainen.
Nukkekaappi on loistava sekoitus
ajan kuvausta, magiikkaa, jännitystä, teräväpiirteistä henkilökuvausta.
Romaanissa on kaikki ne ainekset, jotka tekevät siitä koukuttavan. Sen juoni on
riittävän jännittävä, henkilökuvaus on uskottavaa, elämänpiiri on outoa ja
kiehtovaa.
”Hän sanoi aina, että ulottumattomiin jää jotakin, jota hän
sanoi ’kiitäväksi ikuisuudeksi’. Näin selittää miniatyristin isä tyttärensä
omituisia kykyjä nähdä tulevaan. Romaanissa on tapahtumien lomaan kätketty
elämänarvoja ja uskomuksia käsitteleviä ja kyseenalaistavia ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti