Jo neljäkymmentä vuotta Leena Lehtolainen on ilahduttanut
lukijoita romaaneillaan. Hän on monelle tuttu Maria Kallio -dekkareistaan.
Tällä kertaa saa jatkoa Hilja Ilveskerosta kertova Henkivartija -sarja.
Tiikerinsilmä (Tammi 2016, 344 s.) vie lukijan upeaan kartanoon läntiselle
Uudellemaalle. Kartanon iäkäs emäntä epäilee, että joku vaanii hänen henkeään
ja palkkaa itselleen henkivartijan.
Kartanonrouvan sukulaisille, jotka ovat
hänen sisarustensa lapsia tai lapsenlapsia kerrotaan, että Hilja on sihteeri. Hänet
on palkattu kirjoittamaan Lovisa
Johnsonin elämäkerta. Johnson on aikanaan perustanut maineikkaan Tyyki -tehtaan
heti sotien jälkeen. Hänen huomattavan suurta omaisuuttaan on kärkkymässä monta
perillistä.
Hiljalla riittääkin ihmettelemistä mitä oikein on tekeillä
ja kuka hänen työnantajansa ja välillä hänen omaakin henkeä uhkaa. Romaani
etenee hyvin vauhdikkaasti ja on hienosti sidottu tähän aikaan. Yllättäviä
käänteitä ja henkilöiden välisiä jännitteitä on tarjolla niin paljon, että
kirja koukuttaa lukijan juuri sopivalla tavalla.
Sinänsähän rikkaan ja yli 90-vuotiaan päähenkilön hengen
uhmaaminen ei ole harvinainen aihe dekkareissa, mutta Leena Lehtolainen tarjoaa
kaiken ällistyttävän inhimillisesti ja ymmärrettävästi, vaikka tuskinpa
kovinkaan monella lukijalla on ihan kaikesta siitä kokemusta mitä romaanissa
tapahtuu.
Hilja Ilveskero on uskottava, omanlaisensa nykyajan nainen.
Hänellä on kokemuksia, joista selviydytään vain vankkumattomalla tahdonvoimalla
ja elämänuskolla ja sitä Hilja on saanut enoltaan. Enoaan Hilja muisteleekin lämmöllä
tavan takaa. Ei Hilja kyllä pääse eroon lapsuutensa hirvittävistä tapahtumista.
On hauska lukea vanhasta naisesta, joka ei ole höppänä ja joka pystyy selväjärkisesti huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Oman lisämausteensa kirjaan tuo uhkea kartanomiljöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti