maanantai 28. elokuuta 2023

Ella-Maria Nuttin Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

Ruotsalaisen Ella-Maria Nuttin esikoisromaani Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (suom. Jaana Nikula, Johnny Kniga 2023, 206 s.) on huikean hieno esikoisromaani. Romaani on kertomus äidin ja tyttären kohtaamisesta tai pikemminkin kohtaamattomuudesta. 

Äiti on jäänyt kotikonnuilleen Jällivaaraan. Suunnnitelmat lähtemisestä päättyivät siihen kun hän sai tyttären. Äiti on rohkaissut tytärtään lähtemään ja opiskelemaan. Nyt tytär on muuttunmut. Pukeutuu niin kuin muutkin tukholmalaiset ja puhuukin eri tavalla. Ja käy kotona pohjoisessa hyvin harvoin. 

Äidillä on tärkeää asiaa tyttärelle, sen kertominen ei onnistu puhelimessa, ei sitä voi kertoa teksti-viestillä, on lähdettävä tapaamaan tytärtä. Kaiken paljastaminen ei onnistu, vaikka äiti päivästä toiseen etsii sopivaa hetkeä asiansa kertomiseen. Ei omalla asiallaan voi kuormittaa toista, kun tämä on alakuloinen eikä silloinkaan kun tämä on hyväntuulinen. Salaisuus selviää sittenkin. 

Rankasta aiheestaan huolimatta kirja on lumoavan kaunis. Se on kuin balladi, jossa salaisuus jaetaan pala palalta. Kaiken vertauksena on pirtanauhan kutominen. Sitä kutoi tytön mummi ja nyt hän jatkaa kutomista.  

Ruotsin Lapista kotoisin oleva saamelaiskirjailija opiskelee psykologiaa Tukholmassa.  



sunnuntai 20. elokuuta 2023

Petri Tammisen Urheilijaelämäkerta

Täysosuma kirjaksi, joka pitää lukea tai kuunnella nyt kun Yleisurheilun MM-kisat ovat käynnissä Budapestissä, on Petri Tammisen Urheilijaelämäkerta (Otava 2023, 74 s.). Tamminen kirjoittaa omasta urheilijan urastaan, lastensa urheilemisesta ja elämyksistään katsojana, kokijana, fanina. Lyhyen lyhyet tarinat ovat hiottuja, tarkkoja ja paljon kertovia.

”Pelattiin vuoden 1998 jalkapallon MM-kisoja. Isä oli lainannut työpaikaltaan Ylestä matkatelevision, postikortin kokoisen. Katselimme sitä pienen mökkisaunan pikkuruisessa pukuhuoneessa. Hollannin Bergkamp otti pitkän keskityksen taitavasta haltuunsa ja sijoitti pallon ulkosyrjällä Argentiinan maalin takanurkkaan, Käännyin katsomaan isää, isä oli nukahtanut.”   

Kirjan minä on pitänyt monista urheilulajeista, kokeillut monia ja ollut toisissa hyvä, toisissa huono. Kaihoisalta ja vaikealta tuntui kun lapset lopettivat urheilemisen. Taustalla leijui ajatus, jospa heistä sittenkin olisi tullut hyviä. Urheiluhulluus on koko perheen sairaus tai rikkaus. Isoäiti ei pystynyt katsomaan jääkiekko-otteluita tv:stä, ei kuuntelemaan radiosta – ne olisivat olleet liian jännittäviä. Turvana oli tekstitelevision sivu 221.Turun Palloseura oli lähes satavuotiaalle se tärkein.

Petri Tamminen kirjoittaa samalla kertaa ironisesti ja rakastavasti. Hän katselee kirjansa urheilijaa ulkopuolelta, mutta kuitenkin samalla tämän sisimmästä. Ja ymmärtää suuresti.    



Kaksi melkein oikeaa kirjaa

Kirjahyllyssäni on oma osasto elämäkerroille. Kirjat ovat aakkosjärjestyksessä ja kohdassa T on nyt kaksi kirjaa, joiden takakannessa on nim...