Miten joku osaakin kirjoittaa näin hyvän kirjan!
Ja on
onnistunut nyt jo kolme kertaa. Kati Hiekkapellon Kolibri (Otava 2013) teki
minusta kerta heitolla esikoiskirjailijan ihailijan. Kehuminen ja ihailut
jatkuivat Suojattomissa (Otava 2014, vuoden johtolanka -palkinto 2014). Kolmas
rikostutkija Anna Feketestä kertova dekkari Tumma (Otava 2016, 300 s.) yltää
täydellisesti aikaisempien teosten tasolla.
Kirjailija on asunut Serbian unkarilaisalueella ja on
työskennellyt maahanmuuttajien opettajana. Nykyisin hän asuu vanhalla
maatilalla Hailuodossa. Kirjojen käännöksiä on myyty yhdeksään maahan.
Trilogian rikostutkija Anna Fekete on maahanmuuttaja, Serbian
unkarilainen. Isä ja toinen veljistä on kuollut. Serbiassa asuu hänen äitinsä
ja veli, joka on lähtenyt vanhaan kotimaahansa rakentamaan uutta elämää
kotiuduttuaan suomalaisesta alkoholistien hoitopaikasta.
Uudessa dekkarissa Anna on lomailemassa Serbiassa. Jo
ensimmäisenä iltana hänen käsilaukkunsa varastetaan ja varkauden
selvittämisestä lähtee liikkeelle rikosten sarja, joka liittyy Annan isän
kuolemaan. Tarina on rakennettu oivallisesti, siinä ei ole mitään päälle
liimattua eikä ylimääräistä.
Tietysti naispoliisilla on oma henkilökohtainen
elämänsä. Annalla ei ole vakituista miesystävää eikä suurempaa halua perheen
perustamiseen. Miellyttävä mies löytyy Serbiassa kotikaupungin poliisiasemalta,
mutta mutkikkaaksi tämänkin suhteen kehittely Annalle koituu.
Musta avaa silmät vähemmistöryhmän elämälle. Unkarilaisten
asema Serbiassa ei ole ongelmaton. Niin kuin ei minkään vähemmistön. Eurooppaa
ravisteleva pakolaisten tulva ja heidän salakuljettamisensa on kirjassa mukana.
Hyvä niin!
Tumman eittämätön opetus että mihinkään hyvään ei pidä uskoa ilman
kritiikkiä ja perusteellista arviointia.