Sally Salmista voi syystä
nimittää unohdetuksi kirjailijaksi. Ahvenenmaalta muuttanut nuori tyttö oli
piikana Ruotsissa, muutti Yhdysvaltoihin ja voitti käsikirjoituksellaan ruotsinkielisen
romaanikilpailun 1936. Salminen oli kolmena vuonna Nobel-palkintoehdokkaana,
palkinnon sai Suomeen lopulta Sillanpää. Salminen avioitui tanskalaisen
taidemaalarin kanssa. Häneltä julkaistiin kaikkiaan 17 teosta.
Nyt Sally Salmisen
esikoisteos Katrina on ilmestynyt Juha Hurmeen suomentamana (Teos 2018, 448
s.). Kirja käännettiin lukuisille kielille. Vasta Mika Waltarin Sinuhe
egyptiläinen ohitti sen suomennoksien määrässä.
Kirjan suomentaja
kirjailija, ohjaaja Juha Hurme on kuvannut Sally Salmista rohkeiden aiheiden valitsijaksi
ja saaristonraikkaaksi feministiksi. ”Yhdellä määreellä kuvattuna ihana
kirjailija”, sanoo Juha Hurme.
Katrina on talollisen tytär
Pohjanmaalla. Hän rakastuu päätä pahkaa komeaan ahvenenmaalaiseen merimieheen.
Mies kertoo Katrinalle, miten hienot oltavat häntä odottaa, jos hän suostuu
kosintaan. Vastoin vanhempiensa tahtoa Katrina haluaa naimisiin hurmaavan
miehen kanssa. Häät pidetään, mutta muuten perhe hylkää Katrinan kokonaan.
Ahvenanmaalla ei odotakaan hieno talo kaksine kerroksineen ja parvekkeineen,
vaan pienenpieni harmaa mökki. Mies lähtee merille ja jättää nuoren vaimonsa
selviytymään yksin. Eikä miehestä ole tukea Katrinalle missään elämän vaiheessa.
Mutta onneksi Katrina on
selviytyjä. Samaa sitkeyttä ja elämänuskoa mitä hän osoittaa ensimmäisen talven
jälkeen, tarvitaan läpi koko elämän. Romaanin keskeisenä teemana on nykyisin
niin muodikas vastakkainasettelu. On kylän rikkaat ja kylän köyhät ja melkein
vielä ne kaikkein köyhimmät, joihin Katrina lapsikatraineen kuuluu.
Mutta Katrina ei alistu, hän
ei ota vastaan armopaloja, vaan haluaa ansaita kaiken omalla työllään. Maa,
jolla Katrinan ja hänen miehensä tölli seisoo, kuuluu kahdelle kapteenille ja
he voivatkin sitten teettää töitä Katrinalla mielin määrin. Vanhin poika
komennetaan töihin 8-vuotiaana. Koulua käymätön Katrina tekee kaikkensa jotta
hänen lapsensa pääsevät kouluun.
Elämä on täynnä vastoinkäymisiä,
parempiosaisten halveksuntaa, epäoikeudenmukaisuutta, lasten kuolemia,
sairautta. Tarvitaan lähes epäinhimillistä kestävyyttä ja jaksamista, jotta
Salmisen kuvaamissa olosuhteissa säilyy toimintakelpoisena, mutta Katrinan elämää
ylläpitää lähimmäisen rakkaus. ”Katrina rakasti lasta sen itsensä takia, siksi
että se oli turvaton pieni olento, joka oli kaikessa riippuvainen Katrinan
vahvoista käsistä ja lämpimästä sydämestä.”
Kirjan suosion salaisuus
1930-luvun lopulla, lienee ollut sen todenmukaisuus. Se on tänä päivänäkin
hyvin vavahduttaa ajankuvausta, mutta samalla se on ajatonta ja uskottavaa. En
ole lukenut kirjaa aikaisemmin. On väitetty että kirjan vanhahtava suomennos
olisi vuosien saatossa karkoittanut lukijat. Juha Hurmeen suomennos on soljuvaa
ja sujuvaa, ehkäpä välillä hitusen liikaa tätä päivää. Katrina on tutustumisen
arvoinen nainen.