Uutisissa kerrottiin että aniharva käsikirjoitus päätyy
nykyisin kirjaksi. Onneksi on näitä harvoja, jotka ilmestyvät oikein
kustantajan kustantamana kirjana. Äidinkielenopettajan Minna Rytisalon
esikoisteos Lempi (Gummerus 2016, 234 s.) on samantapainen ihastuksen kohde
kuin oli Tommi Kinnusen Neljäntien risteys. Lempi on sanoin kuvaamattoman hieno
romaani. Sen tarina on uskomaton, henkilökuvaus syvällistä, kieli kuulasta ja
kaunista, luonnon kuvaaminen upeaa.
Kirjassa kolme naista ja yksi mies kertoo mitä on
tapahtunut ja mitä tapahtuu. On kaksoset, joista toinen on 11 minuuttia
vanhempi, se kauniimpi ja rohkeampi. Kauppiaan tyttäret hupsuttelevat ja
pohtivat voisiko Lempi päätyä kaupan ovesta ensimmäisenä tulevan nuoren miehen
vaimoksi. Ja totta kai hän voi, vaikka ylioppilastyttö päätyykin Lapin
kyläpahaiseen pienen maalaistalon ”emännäksi”.
Viljami myöntää, että heidän elämänsä oli ennen Viljamin
sotaan joutumista leikkiä. He leikkivät isäntää ja emäntää ja onnistuivatkin
aika hyvin. Pitihän isännän myös palkata emännälle apulainen. Ja parempihan oli
ettei Lempi jäänyt ihan yksin kun Viljamin piti lähteä rintamalle.
Kirjan tapahtumat on kiedottu salaperäiseen pakettiin, joka
aukeaa lukijalle vähitellen pienten vihjeiden ja kertojien pohdintojen myötä.
Tapahtumat ovat niin hirveitä, ettei niitä oikein tahdo todeksi uskoa. Kaiken
yllä ovat myös Lapin sodan tapahtumat ja suomalaisnaisten kohtalo heidän
matkatessaan sotilaiden mukana Saksaan.
Kirja on monella tapaa ennen kokemattoman. Kudokset on
kiedottu yhteen hienonhienolla kultalangalla, jonka katkeamista pelkää koko ajan,
mutta joka ei katkeakaan. Kirjaa ei kehuta eikä kiitetä turhaan. Hienoa pohdintaa rakkaudesta ja syyllisyydestä ja syyttömyydestä.