Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut

Ranskalaisen Valérie Perrin Sunnuntain unohdetut (suom. Saara Pääkkönen,  WSOY 2025, 313 s.) on kirjailijan esikoisteos, joka ilmestyi 2015. Romaani voitti Ranskassa kolmetoista kirjallisuuspalkintoa. Lopullisesti Perrin valloitti niin lukijat kuin kriitikotkin romaanillaan Vettä kukille (suom. Saara Pääkkönen, WSOY 2023, 473 s.)

Kirjoitin kaksi vuotta sitten: ”Vettä kukille on kesän hurmaavin ja lumoavin romaani. Se on perhekronikka, se on melkein kuin dekkari, se on tasokas viihderomaani, se on samalla kertaa tragedia ja komedia.” Teosta on myyty yli miljoona kappaletta yli 30 kielellä. Ranskan lisäksi se on ollut hyvin suosittu Italiassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kirjan pohjalta on tehty teatteriesitys ja siitä on tekeillä tv-sarja.     

Samaa lumovoimaa on Sunnuntain unohdetuista. Kirjan päähenkilö on 21-vuotias Justine. Hän on töissä vanhainkodissa. Justine pitää työstään ja ennen kaikkea vanhusten kanssa juttelu on hänen mielestään kiehtovaa ja opettavaista. Erityisesti hän viehättyy lähes satavuotiaan Hélènen elämäntarinasta, jonka hän yrittää parhaansa mukaan kirjata ylös. Helénè on lukutaidoton ompelija, joka menetti rakastamansa miehen sodassa. Hänen elämässään on monenlaisia käänteitä ja vasta nyt hän pystyy kertomaan monista asioista rehellisesti.

Justinen mieltä askarruttavat vanhukset, joiden luona ei käy kukaan. Siitä romaani on saanut nimensäkin. Helénèn luona käy hänen pojanpoikansa säännöllisesti. Saman nimen ”sunnuntain unohdetut” voisi oman vuosia kestäneen kokemukseni mukaan liimata aika monen vanhuksen oveen hoitokodeissa. Seurasin espoolaisen hoitokodin elämää viisi vuotta käydessäni mieheni luona.

Salaisuuksia liittyy enemmän kuin runsaasti myös Justinen omaan elämään. Justinen ja hänen serkkunsa Jules menettivät vanhempansa auto-onnettomuudessa. Lasten isät olivat kaksosia. Lapset kasvoivat isovanhempiensa luona. Isoäiti oli oikeasti läsnä lasten elämässä, isoisä vetäytyi useimmiten omiin oloihinsa.

Valérie Perrin on valokuvaaja ja käsikirjoittaja. Hänen kirjoittamansa romaanin voi helposti nähdä kuvina. Aikatasojen vaihtuminen pitää lukijan valppaana. Kiehtovinta romaanissa on Perrin kyky kuvata ahdistavia ja vaikeita asioita niin etteivät ne nujerra lukijan mieltä, päinvastoin.   

Olen saanut kirjan kustantajalta.