Linda Olsson, Coretta
Scott King ja Joel Haahtela
Lukemattomia kirjoja tarvitaan kun sairastaa röhätautia,
oikeaa influenssaa vaivani tuskin oli. Pinossa päällimmäisenä oli Joel
Haahtelan Mistä maailmat Alkavat (Otava 2017, 301 s.). Haahtelan niukkasanainen
kerronta on viehättänyt minua aina suuresti. Suosikkiani ovat olleet hänen
novellinsa.
Mistä maailmat alkavat kertoo siitä miten Katajanokalla
Helsingissä äitinsä kansa kahdestaan asuvasta pojasta varttuu taiteilija. Visa
työskentelee koulunsa ohella iltaisin paikannäyttäjänä elokuvateatteri
Gloriassa ja näkee työnsä ohella uusimmat elokuvat. Elokuva Vincent van
Goghista muuttaa pojan elämän. Elokuvan nähtyään hän tietää mitä hän haluaa
tehdä – samanlaisia maalauksia kuin korvansa irti leikannut van Gogh.
Romaanissa liikutaan 1950-luvun suomalaisessa
taidemaailmassa. Visan on vaikea samaistua nimeä ja kuuluisuutta saaviin
taiteilijoihin, vaikka hänen ensimmäinen näyttelynsä saakin valtavan suosion.
Sen sijaan vuosien kuluttua kukaan ei ymmärrä mitä taiteilija töillään haluaa
kertoa. Visa jättää kotimaan taidemaailman kiistat taakseen ja viettää monta
vuotta Italiassa. ”Me menetämme kierroksella jotain itsestämme tai saamme
jotain lisää. Tai ehkä menetämme ja saamme lisää samaan aikaan, ja tasapaino
ratkaisee kuka kohoaa ylöspäin ja kuka lähtee putoamaan alaspäin”.
Taidemaailman kiemuroiden ja taiteen tekemisen ohella
romaani paneutuu myös Visan ja hänen ystävänsä Tapion elämän tragediaan. Tapio
on lahjakas taiteilija, mutta isänsä vaatimuksesta hänen on opiskeltava oikeaan
ammattiin. Visan ja Tapion sisaren tiet kohtaavat ja erkaantuvat useampaan
otteeseen.
Suosikkina säilyvät edelleen Haahtelan novellit. Mistä
maailmat alkavat viehättää kuvauksella miehestä josta tulee taiteilija sisäisen
pakon takia – ei suvun tai ympäristön sivittämänä.
Aina yhtä ihastuttava Linda Olsson
Linda Olssonin Sisar talossani (suom. Anuirmeli
Sallamo-Lavi, Gummerus, 2017, 243 s.) on aivan yhtä valloittava kuin kaikki
muutkin Olssonin tähän asti lukemani romaanit. Sisarpuolet eivät ole tavanneet toisinaan
vuosikausiin. Isosisko kutsuu äidin hautajaisissa sisarensa vierailulle. Kuluu
kaksi vuotta ja sitten sisar saapuu kuudeksi päiväksi.
Molemmat arastelevat toisinaan ja kestää useamman päivän
ennen kuin he pystyvät puhumaan siitä mitä on tapahtunut heidän
lapsuudessaan.
Romaanin intensiivinen tunnelma tempaa lukijan mukaansa
vääjäämättä. Olssonilla on omaperäinen tapa kuvata sitä miten me kätkemme
todellisen minämme jopa itseltämme. Sisarukset ovat toisiltaan tietämättä
kantaneet kolmannen sisaren kuolemaa painolastina vuosikaudet. Nuorempi sisar
ei ole ymmärtänyt miksi vanhempi sisar käyttäytyi aikanaan niin kuin
käyttäytyi. Sen sijaan vanhempi ei ole ymmärtänyt että hän olisi tehnyt jotain
väärin.
Hän lähtee kävelemään heikkoja jäitä pitkin – vaikka se on
ehdottomasti kielletty – kaksossisar ja pikkusisko lähtevät seuraamaan
kohtalokkain seurauksin.
”Se ei olisi muuttanut väistämätöntä. Mutta se olisi
muuttanut kaiken, mitä tapahtui sen jälkeen. Se olisi tehnyt Emmasta ja minusta
toisenlaisia ihmisiä. Se olisi voinut jopa muuttaa meidän elämämme. Mutta minä
menin vain menojani”.
Kuten usein Olssonin romaaneissa tyttöjen äiti on ollut
hyvin arvoituksellinen ja elämässään omiin kiemuroihinsa sotkeutunut nainen,
joka ei kyennyt olemaan äiti kenellekään lapsistaan.
Olssonin romaanien salaisuus piilee kaiketi siinä että
vaikka tapahtumat eivät ole ihan tavallisia, ne kuitenkin voisivat tapahtua
kenelle tahansa. Intensiivinen, jopa lumoava tyyli vie lukijan mukanaan.
Ihastuttavaa!
Auttaisiko Martin Luther King
Pitäjänmäen Eläkkeensaajien Lukupiirissä päätimme lukea
Coretta Scott Kingin kirjoittaman Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla (suom.
Seppo Loponen, Tammi 1970, 269 s.). On mielenkiintoista lukea elämäkerrallista
kirjaa, jonka lopun tietää. Mutta avartavaa ja mielenkiintoista oli lukea miten
ja mistä Martin Lutherin huikea toiminta on saanut alkunsa.
Hänen
idearikkautensa ja ehtymätön toimintakykynsä ihastuttaa edelleen.
Coretta Scott King ihailee miestään kaikki ne vuodet mitä
he ehtivät elää yhdessä. Hienoa on että lahjakas laulaja pystyi laulamaan
konserteissa eri puolilla Yhdysvaltoja, vaikka monet muutkin velvollisuudet
vaativat hänen läsnä oloaan milloin missäkin ja oman osansa vaativat myös
pariskunnan neljä lasta.
Uskonnolla on ollut aivan ratkaiseva merkitys niin Martinin
kuin Coerettankin toiminnassa. Ei voi kuin ihailla heitä. Olen seissyt
Washington DC:ssä portailla, missä Martin Luther King kuuluisan puheensa, josta
on jäänet elämään sanonta ”Minulla on unelma”. Vain unelmat voivat muuttaa
maailmaa.
Pakostakin miettii että jostain pitäisi tulla uusi Martin
Luther King! Maailma on edelleen jakautunut sortajiin ja sorrettuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti