Ruotsalainen, hyvin arvostettu ja moninkertaisesti palkittu kirjailija Kerstin
Ekman (synt. 1933) kertoo uusimmassa romaanissaan Huijareiden paraati (suom.
Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi 2014, Ruotsissa 2011) kirjailijasta, joka ei ole
kirjojensa oikea kirjoittaja.
Kustantajan mukaan kyseessä on
omaelämäkerrallinen ilottelu, jossa kertojana on kirjailija itse. Ilmiötä nimitetään autofiktioks eli kirjallisuudeksi, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana. Romaanin tapahtumat ovat
enemmän tai vähemmän peräisin kirjailijan omasta elämästä.
Oikeita henkilöitä
ja tapahtumia vilisee Huijareiden paraatissa runsaasti. Se oikea kirjailija on mukana Ruotsin kulttuurielämässä juohevasti ja
omanarvontuntoisesti. Muut kirjailijat mainitaan nimiltä ja tapahtumat ovat
juuri sitä mitä ne ovat.
Romaanin kirjailija Lillemor Troj paistattelee
julkisuuden valokeilassa. Kaikki menee hyvin, kunnes hän saa käsiinsä käsikirjoituksen,
joka kertoo totuuden hänen ja haamukirjailijan suhteesta ja toiminnasta.
Haamukirjailija saa yhä vähemmän ja vähemmän
arvostusta kirjailijalta. Naiset ovat ajautumassa tilanteeseen jossa kummankin
olisi vähitellen aika tulla toimeen omillaan. Mutta näin haluaa ja olettaa vain Lillemor itse,
Babba on toista mieltä ja niin kaiken paljastava käsikirjoitus lähtee
seikkailulle. Aivan kutkuttavan ihastuttava tilanne.
Minua viehättivät romaanissa enemmän kummankin henkilön elämästä kertovat tarinat. Heidän keskinäinen voimienmittelönsä tuntui hieman vieraalta. Ehkäpä käynnissä onkin kaiken aikaa kirjailija-minän ja hänen toisen-ei-niin-kirjoittavan minänsä välinen vuoropuhelu ja taistelu.
Kieltämättä ruosalaiseen kulttuurielämään ja etenkin sen kirjalliseen puoleen sai uusia näkökulmia.
Pakostakin Huijareitten paraatia lukiessa tulee
mieleen ihastuttava Katherine Pancolin romaanipaketti: Krokotiilin keltaiset
silmät (suom. Marja Luoma), Kilpikonnien hidas valssi (suom. Lotta Toivanen) sekä Central Parkin
oravat ovat surullisia maanantaisin (suom. Lotta Toivanen, Bazar). Niissä kirjailija ja haamukirjailija
ovat sisaruksia. Pancolin kirjat kuvaavat molempien naisten hyvin vaiherikasta
elämää laajemminkin. Ranskan kulttuuripiireissä ei liikuta ollenkaan. Pääpaino tarinoissa on ihmissuhteiden sekamelskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti