Petri Tammisen Sinua Sinua (Otava 2025, 144 s.) jatkaa Tammisen tutulla hiotulla, vähäsanaisella tyylillä. Romaani on rakkausromaani. Mies lähtee vuosia kestäneen harkinnan jälkeen tapaamaan Prahaan naista, johon hän palavasti rakastui vuonna 1988. Rakastumista ei estänyt se, että mies oli Prahassa kihlajaismatkalla.
Mies vieraili rakastamansa naisen luona Prahassa
lukemattomia kertoja. Hänen koko elämänsä oli rahan keräämistä matkaa varten ja
matkustaminen. Vähitellen mies ymmärsi, että hänen rakkautensa oli aika lailla
yksipuolista. Nainen ei halunnut sitoutua ulkomaalaiseen mieheen. Mies pakotti itsensä
luopumaan haaveistaan.
Palata onnen tapahtumapaikoille: Kuin kastelisi kauan sitten kuollutta kukkaa. Ja minkä onnen? Senkö jonka olisi muistanut, jos ei olisi alkanut muistella.
Tammisen tyylin mukaisesti kaikki kerrotaan vähäsanaisesti,
mutta niin että lukija ymmärtää rakkauden pakonomaisuuden samalla tavalla kuin kirjoittaja.
Nuori mies joutui pettymään rakkaudessaan eikä hän saa myötätuntoa
vuosikymmeniä myöhemminkään. Päinvastoin nainen haluaa tietää miksi mies on
palannut tapaamaan häntä. Eikä saa siihen kunnon vastausta.
Tamminen kirjoittaa omasta elämästään ja omista
kokemuksistaan. Kaiken vakuudeksi hän on halunnut kirjaan valokuvia, jotka
haaleudestaan huolimatta vahvistavat sen mitä on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti