Luhistuminen (suom. Lotta Toivanen, Tammi 2026, 94 s.) ranskalaisen Éduard Louisin seitsemäs romaani. Aikaisemmin ilmestyneiden romaanien tapaan hän ruotii tässäkin kirjassa suhtautumista omaan perheeseensä. Tällä kertaa pääroolissa on hänen vanhempi veljensä, joka kuoli 38-vuotiaana ja josta ei koskaan tullut yhtään mitään.
Kirjan kertoja ei ole kymmeneen
vuoteen nähnyt veljeään. Hän ei ole halunnut tietää mitään miehestä, joka
aiheutti ympäristölleen vain surua ja pelkoa. Veli alkoholisoitui, hän oli
väkivaltainen, käytti huumeita ja nuorempana varasti ja joutui jatkuvasti
tekemisiin virkavallan kanssa, uhkasi tappaa Louisin lukemattomia kertoja.
Louis alkoi vihata veljeään.
Vasta veljen kuolema pakottaa
kirjailijan miettimään miten veljen elämä meni niin kuin meni. Vähitellen hän
ymmärtää että kaikki on alkanut heidän kodissaan. Veljen isä oli hylännyt
poikansa täysin ja isäpuoli halveksi ja vähätteli kaikkea mitä veli teki tai
yritti tehdä. ”Väkivalta kiersi kehojamme välillä kuin virta, kuin sähkövuo.
Sitä oli kaikkialla, se ei ollut kenenkään yksityisomaisuutta”.
Ankeaa lukemista joulun pyhinä. On
ja ei. Toivoa antaa kirjailijan oma murtautuminen pois työläisperheen
välivaltaisesta, vähävaraisesta ja homoseksuaalisuutta kammoksuvasta
todellisuudesta.
Olen saanut kirjan kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti