Maritta Lintusen Halla (WSOY 2026, 303 s.) on koskettava ja kuulas kertomus saman suvun neljästä eri sukupolven naisesta. Tarina alkaa Pietasta, joka hyvin nuorena isonvihan aikana vuonna 1713 pakenee vainolaista ja päätyy Hallan taloon. Pietan jälkeen ovat vuorossa Eliina 1800-luvulta, Tuomikki 1910-luvulta ja Hilja meidän ajaltamme.
Pääosassa on kuitenkin Hallan tila rakennuksineen ja sitä
ympäröivä luonto. Halla antaa asukkailleen voimaa ja lohtua. Vahvat naiset
pitävät huolta, että talo ”pysyy pystyssä”. Lintusen kaunis ja kuvaileva kieli
vahvistaa ajan ja paikan merkitystä.
Halla on Pietan ja Eliinan elämän keskipiste, vasta 1914
Tuomikki uskaltaa jättää kotikontunsa ja muuttaa Kanadaan. Halla jää vuosiksi
tyhjilleen, kunnes 1960-luvulla sinne muuttaa Hilja. Hiljan elämänkaaren mukana
päättyy Lintusen tarina Hallan naisista.
Hilja joutuu näkemään ja kokemaan miten meidän aikamme
tarvitsee Hallan kaltaisten tilojen maita ja metsiä aivan toisenlaisiin
tarkoituksiin mitä menneet sukupolvet. Hiljan poika näkee vaaramaisemassa vain
mahdollisuuden suuriin taloudellisiin voittoihin. Ja äiti-Hilja sijoitetaan
helsinkiläiseen Syysalonki-hoitokotiin. Halla on tehnyt tehtävänsä.
Eikä Hiljan kaltaisen ponnekkaan vanhenevan naisen elämistä
maaseudulla tue mikään. ”Vaikka maksaisin kultakolikoilla, ei pihaan enää
tulevana talvena aurata tietä, valtatien varteen ei jaeta posti eikä kauppiaan
lähetti tuo portailleni ruokia… Halla on tuomittu kaikkien palvelujen
ulkopuolelle”.
Halla-romaanissa on vahva luontoa ja ihmisiä kunnioittava tunnelma. Sen kaunis
ja monipolvinen kieli tekee romaanista hurmaavaa luettavaa.
Lintuselta on julkaisu kolme runoteosta, viisi
novellikokoelmaa ja seitsemän romaania. Romaani Sata auringonkiertoa (WSOY
2023) voitti Savonia-palkinnon.
Olen saanut kirjan kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti