Aina on
ilahduttavaa kun kohdalle osuus ennestään tuntemattoman kirjailijan hyvin ja
huolella kirjoitettu kirja. Markus Ahosen Sieluttomat (WSOY 2019, 473 s.) on juuri
sellainen. Sieluttomat on viides dekkari, jossa päähenkilönä on rikoskomisario Isaksson.
Aikaisemmin ovat ilmestyneet Meduusa, Palava sydän, Jäljet ja Sydämenmurskajaiset.
Sieluttoman rikokset
tapahtuvat Helsingissä. Ne on tarkoin suunniteltuja, jopa niin että niitä
harjoitellaan monta päivää ja monta kertaa etukäteen. Kaikki tapahtuu Ravellin
Boleron mukaan. Musiikki alkaa soida vähitellen lukijankin päässä. Bolero soi
rikollisjengin neljän miehen korvissa alusta loppuun.
”Rummut
soittivat samaa toistuvaa ja kiihtyvää rytmiä Akin päässä. Ryöstöuutinen oli
vihdoin päätynyt myös nettiin”.
Kaikki kietoutuu
Sieluttomissa vanhoihin tapahtumiin. Jokaisella rikoksen tekijällä on takanaan
menneisyyden painolasteja. On kostoa ja syyllisyyttä. Takaumia on hyvin paljon,
jopa niin että tarkkaavainen lukija erehtyy välillä siinä mikä oikeastaan
liittyy mihinkin. Kerronta on psykologisesti hienovaraista ja hyvin uskottavaa.
Poliisit ovat
ymmällä ja ymmärtävät että uusia rikoksia tapahtuu, vaikka he kuinka yrittävät
päästä selville mitä on tekeillä ja kuka tekee. Dekkarimaiseen tyyliin he ovat
melkein aina oikeassa ja selvittely etenee sopivan hitaasti.
Markus Ahonen
on taiturimainen kirjoittaja. Kaikki on punottu yhteen taitavasti ja huolellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti