perjantai 31. toukokuuta 2019

Eero Junkkaalan Näitä polkuja tallaan


Olin hakemassa autoani parkkipaikalta, kun huomasin että läheisellä kadunpätkällä oli menossa juoksukilpailut. Ensimmäisenä kipaisi 5-6 -vuotias tyttö pitkät hiukset pipon alta heiluen ja toisena selkeästi vanhempi herrasmies, joka oli päättänyt jo etukäteen kuka kisan voittaa.


Pappi ja teologian tohtori Eero Junkkaala, 71 v. on kirjoittanut yli viisikymmentä kirjaa, jotka käsittelevät Raamatun historiaa ja arkeologiaa, Raamatun tulkintaa sekä elämänkatsomuksellisia ja hengellisiä teemoja. Näitä polkuja tallaan on kirja Eero Junkkaalasta, hänen elämästään, työstään ja ajatuksistaan. 

Junkkaalan työvuodet ovat kuluneet Suomen Raamattuopiston rehtorina, Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä sekä Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä. Eero Junkkaalan tapa kertoa omista saavutuksistaan niin työtehtävissä kuin tutkijanakin on hyvin vaatimaton. Se tekeekin kirjan lukemisesta leppoisan ja ajatuksia avartavan. On helppo peilata monia oman elämänsä kokemuksia siihen mitä Junkkaala kertoo itsestään ja miten hän niihin suhtautuu.

Paljon kiteytyy hänen pohdintaansa mikä tekee meidän elämästämme onnellisen. ” Olla sisäisesti vapaa ja toimia toisten hyväksi tuo paljon onnellisuutta elämään.” 

Samaan tapaan hän pohtii myös mikä vaikeuttaa unelmaa olla juuri se, joka pohjimmiltaan haluaisi olla. Hän myöntää, että moni hänen unelmansa on toteutunut. ”Olen saanut toteuttaa kutsumustani ja päästä sen viemänä tekemään valtavasti mieluisia, Suomessa ja maailmalla. Olen ollut tyytyväinen elämääni ja kiitollinen Jumalalle siitä, että olen saanut elää juuri tällaisen elämän”.

Mieltä kohottava on Junkkaalan vastaus kysymykseen olenko nyt viisaampi kuin nuorempana. Hän myöntää, että on ilman muuta viisaampi – omasta mielestään. Ikääntyminen on antanut Junkkaalalle luvan hyväksyä itsensä ja kanssaihmisensä kritiikittömästi ja rakkaudellisesti.  

Arvostan suuresti elämäkerrallisia ja elämänkatsomuksellisiakin teoksia, jotka eivät ole oppaita vain naisille tai miehille, eli sukupuolisidonnaisia. Junkkaala on omassa elämässään selkeästi vaatinut itseltään paljon, mutta vaatimukset eivät ulotu kanssaihmisiin. Hänen kohdallaan lähimmäisen rakastaminen toimii. 

”Elämän voi ottaa aika rennosti, kunhan ei unohda Jumalaa eikä lähimmäisen rakastamista. Paljon muut ei tarvita”, kiteyttää Eero Junkkaala elämänohjeensa kirjan viimeisellä sivulla.


  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pirkko Saision Passio

  Pirkko Saision Passio (Siltala 2021, 732 s.) on järkälemäinen sekä ulkoiselta että sisäiseltä olemukseltaan. Tarina alkaa vuonna 1498. Mun...