Sofia Lundbergin Toinen puoli sydäntä

Sofia Lundbergin Toinen puoli sydäntä (suom. Terhi Vartia, Otava 2019, 400 s.) on kertomus työlleen omistautuneesta, maailman maineeseen yltäneestä valokuvaajasta. Elin on elänyt lapsuutensa Gotlannissa maalaistalossa. Dramaattisten tapahtumien seurauksena hän on lähtenyt lapsuudenkodistaan vankilasta vapautuneen isänsä luokse Tukholmaan. Sieltä hänet napataan valokuvamalliksi Pariisiin. Pariisissa hän tapaa amerikkalaisen Samin, jonka kanssa hän lähtee Amerikkaan.

Elin ei pidä ollenkaan yhteyttä vanhempiinsa. Sam ja myöhemmin myös Elinin tytär luulevat, että Elin on kotoisin Ranskasta. Elinin elämä rakentuu valheelle. Kun hän saa kirjeen lapsuudenystävältään, alkaa rakennettu ulkokuori murentua. Murtajana toimii myös Elinin 17-vuotias tytär.

Erityisen vaikea on Elinin suhde äitiin. Sama kylmäkiskoinen suhtautuminen tyttäreen jatkuu myös Elinin ja hänen tyttärensä Alicen suhteessa.

”Teet ihan samaa kuin hän, tajuat kai itsekin?”

”Kuin kuka?”

”Äitisi, isoäiti. Sulkeudut. Olette ihan samanlaisia.”

Elin pystyy aivan toisella tavalla rakastamaan alkoholisti-isäänsä. Tukholmassa hän yrittää pitää isää kaidalla polulla – onnistumatta. Mutta lämpimiä tunteita ei muuta mikään. Pikkuveljet ovat myös Elinille hyvin rakkaita. 

Romaanin rakenne on kiehtova. Luvut vuorottelevat niin, että välillä ollaan Elinin lapsuusvuosissa vuodesta 1979 eteenpäin Gotlannissa ja välillä Pariisissa vuonna 1894 ja välillä tämän päivän New Yorkissa. Elinin lapsuus on ollut hyvin karu. Äiti ja lapset jopa näkevät ajoittain nälkään. Elinin elämää helpottavat kodin lähellä asuvat kauppias ja iäkäs naapuri, jonka luona Elin viihtyy ja jolta hän luettavakseen kirjoja. Yllättäen saatu perintökään ei pysyvästi muuta perheen taloudellista tilannetta.   

Soljuva kerronta, hieno henkilökuvaus ja yllättävät tapahtumat tekevät romaanista koskettavan ja kiehtovan. On helppo kuvitella, että samanlainen kohtalo olisi yhtä hyvin voinut olla kenellä tahansa kauniilla suomalaistytölläkin. Kaikki on romaanissa niin todentuntuista. Ankea tarina on kerrottu kauniisti.

Samantapainen oli Lundbergin esikoisteos Punainen osoitekirjakin. Kirjailijan ihailijaksi on helppo ryhtyä.