Elizabeth Stroutin Burgessin pojat (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2025, 398 s.) jatkaa kirjailijan paneutumista amerikkalaisten keskiluokkaisten valkoisten elämään. Burgessin perheessä on kaksi poikaa Jim ja Bob sekä yksi tyttö Susan. Jo kirjan alkusanoissa käy selväksi ettei kukaan oikeastaan piitannut kotikonnuilleen Maineen jääneestä Susanista ja vielä vähemmän hänen oudosta pojastaan, kunnes poika erehtyi tekemään jotain mikä suisti raiteiltaan hänen lähipiirinsä elämän.
Molemmat
pojan enot ovat juristeja ja yrittävät auttaa Zachia, etenkin Jim laittaa koko
arvovaltansa peliin. Onhan hän monissa julkisissa oikeudenkäynneissä
ansioitunut puolustusasianajaja. Perheenjäsenet näennäisesti tukevat Susania ja
Zachia, mutta sekaantuvat välillä oman elämänsä koukeroihin.
Borgessin
perheessä on salaisuus, joka kulkee mukana romaanissa koko ajan ja jonka
lopullinen ratkaisu jää osittain arvoitukseksi. Yhtä arvoitukselliseksi jää
somaliyhdyskunnan suhtautuminen heihin
kohdistuneeseen ”ilkivaltaan” ja sen tekijään. Strout kuvaa hyvin somalien
ristiriitaista elämäntilannetta. Toisaalta on hyvä olla Yhdysvalloissa ja
toisaalta pitäisi palata takaisin.
Strout
on arvostettu ja ansioitunut kirjailija. Huikein kunnianosoitus lienee
Publishers Weekly -lehden arvio: ”Ei Stroutia turhaan ole Hemingwayhin
verrattu. Tietyllä tapaa hän on vielä parempi”.
En
ole vielä lukenut Haluan kuulla kaiken -romaania, joka yhdistää ensimmäistä
kertaa Stroutin tuotannon kahden tärkeimmän naisen Lucy Bartonin ja Olive
Kitteridgen tiet.
Elisabeth Sroutin romaaneja:
Nimeni on Lucy Barton (2016, suom. 2018)
Kaikki on mahdollista (2017, suom. 2019)
Olive Kitteridge (2008, suom. 2020)
Pikkukaupungin tyttö (1998, suom.
201/2020)
Oliver, taas (2019, suom. 2021)
Voi William! (2021, suom. 2022)
Burgesin pojat (2013, suom. 2025)
Haluan kuulla kaiken (2024, suom. 2026)
Olen
saanut kirjan kustantajalta.
