sunnuntai 30. elokuuta 2026

Riikka Pulkkinen: Pienet joutsenet

Riikka Pulkkisen Pienet joutsenet (Otava 2026, 448 s.) on samalla kertaa perusteellinen opas balettitanssijoiden taitojen oppimiseen ja maailmanpolitiikan myllerryksiin 1980-luvun lopulla. Oulussa asuva pikkutyttö leikkii ikätovereittensa lailla barbeille ja poneilla. Mutta hän harrastaa myös balettia.

Harrastaminen on oikeastaan liian lievä ilmaisu, sille mitä kaikkea venäläistaustaisen balettiopettajan tunneille tehdään. Hurjinta on kuvaus kovakärkisten balettitossujen käyttöön ottamisesta. Opettajalle kelpaa vain paras mahdollinen suoritus. Ja suomalaisilla pikkutytöillä ei hänen käsityksensä mukaan ole oikein edellytyksiä kehittyä niin hyviksi kuin Tsaikovskin Joutsenlammen esittäminen vaatii.

Balettityttöjen ja mukaan liittyneen Valentinin taitojen karttumisen rinnalle seurataan koko ajan Neuvostoliiton tapahtumia. ”Valtiollisella (tv-) kanavalla pyörii Joutsenlampi. Siksi televisionkatsojatkin ovat levottomia: kyllä he tietävät, että jos televisiossa esitetään Joutsenlampea jotakin on meneillään.”      

Harjoitussalilla nuorten tanssijoiden on välillä vaikea ymmärtää mitä heiltä oikein halutaan. Jokainen liike ja asento on hiottava mahdollisimman hyväksi. Kun esitys, jossa on vain osia kokonaisesta Joutsenlammesta, on alkamassa, tyttö valmistautuu muiden lailla esiripun takana. ”On pakko uhrautua, hän ajattelee, joko nyt tai myöhemmin, ehkä vasta aikuisena. Lavalle meneminen on luopumista elämästä … se on asettautumista väliaikaisesti uhrin tai ainakin sijaiskärsijän osaan, ja siksi sitä pelkää, siksi sitä rakastaa.”

Baletin maailman lisäksi tytöllä on elämässään suuri arvoitus: minkä takia hänen kaksi isoäitiään ovat riitaantuneet. Tytöt ovat olleet sydänystäviä ja jokin on tullut heidän väliinsä. Riidan aihe ei selviä perin pohjin siinäkään vaiheessa, kun molemmat vanhat naiset ovat hoidettavina samalla terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Ei tytölle eikä muillekaan tanssijoilla selviä mikä on heidän Joutsenlampensa loppu. Onko se totuus vai huijaus? Hehän eivät esitä balettia kokonaan.

Pulkkisen Pienet joutsenet on balettia harrastavalle tai sitä seuraavalle aarreaitta. Kirjan lopussa 14 sivun pituinen Klassisen baletin sanasto: Klassisen baletin tankosarjat, Port de bras, Askeleet, Asennot, Piruetit, Hypyt.

Pienet joutsenet on taiturimainen romaani. Sen monet eri tahot täydentävät oivallisesti toisiaan. Romaani on yhtä aikaa ravisteleva ja maaginen.   

Olen saanut kirjan kustantajalta.




keskiviikko 5. elokuuta 2026

Elizabeth Strout: Burgessin pojat

Elizabeth Stroutin Burgessin pojat (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2025, 398 s.) jatkaa kirjailijan paneutumista amerikkalaisten keskiluokkaisten valkoisten elämään. Burgessin perheessä on kaksi poikaa Jim ja Bob sekä yksi tyttö Susan. Jo kirjan alkusanoissa käy selväksi ettei kukaan oikeastaan piitannut kotikonnuilleen Maineen jääneestä Susanista ja vielä vähemmän hänen oudosta pojastaan, kunnes poika erehtyi tekemään jotain mikä suisti raiteiltaan hänen lähipiirinsä elämän.

Molemmat pojan enot ovat juristeja ja yrittävät auttaa Zachia, etenkin Jim laittaa koko arvovaltansa peliin. Onhan hän monissa julkisissa oikeudenkäynneissä ansioitunut puolustusasianajaja. Perheenjäsenet näennäisesti tukevat Susania ja Zachia, mutta sekaantuvat välillä oman elämänsä koukeroihin.

Borgessin perheessä on salaisuus, joka kulkee mukana romaanissa koko ajan ja jonka lopullinen ratkaisu jää osittain arvoitukseksi. Yhtä arvoitukselliseksi jää somaliyhdyskunnan suhtautuminen  heihin kohdistuneeseen ”ilkivaltaan” ja sen tekijään. Strout kuvaa hyvin somalien ristiriitaista elämäntilannetta. Toisaalta on hyvä olla Yhdysvalloissa ja toisaalta pitäisi palata takaisin.

Strout on arvostettu ja ansioitunut kirjailija. Huikein kunnianosoitus lienee Publishers Weekly -lehden arvio: ”Ei Stroutia turhaan ole Hemingwayhin verrattu. Tietyllä tapaa hän on vielä parempi”.

En ole vielä lukenut Haluan kuulla kaiken -romaania, joka yhdistää ensimmäistä kertaa Stroutin tuotannon kahden tärkeimmän naisen Lucy Bartonin ja Olive Kitteridgen tiet.   

Elisabeth Sroutin romaaneja:

Nimeni on Lucy Barton (2016, suom. 2018)

Kaikki on mahdollista (2017, suom. 2019)

Olive Kitteridge (2008, suom. 2020)

Pikkukaupungin tyttö (1998, suom. 201/2020)

Oliver, taas (2019, suom. 2021)

Voi William! (2021, suom. 2022)

Burgesin pojat (2013, suom. 2025)

Haluan kuulla kaiken (2024, suom. 2026)  

Olen saanut kirjan kustantajalta.

Johanna Valkaman Kultalangan kehrääjä, Kauppahuoneen Maria (Otava, 2026, 298 s.) paljastaa hitusen naisesta, joka tuli menestynyt liikanaine...