Alkukesä ja Seppo Jokisen uusi Komisario Koskinen -dekkari on kuulunut kuvioihini vuosikausia. Satuttamisten summa (Kirjosaari 2024, 303 s.) on 29:n Koskis-dekkari. Aluksi kirjat ilmestyivät syksyisin, mutta kirjailija on kirinyt rytmissään edelle aikataulustaan.
Siinä missä Koskis-kirjoista tehty tv-sarja ei oikein
saanut tuulta siipiensä alle, ovat romaanit pitäneet pintansa. Uusin on samaa
tasalaatuista työtä kuin aikaisemmatkin. Tällä kertaa rikoksen uhreja ovat
poliisien läheiset. Väärän tuomion mielestään saanut haluaa kostaa.
Hyvin pian poliisien mielenkiinto kohdistuu kolmeen
teini-ikäiseen poikaan. Mutta mikä saa heidät syyllistymään väkivallantekoihin?
Kuten Jokisen romaaneissa aina nopeaa tahtia päästään rikollisen/rikollisten
jäljille ja siinä ohessa käydään läpi Koskisen ja hänen alaistensa
yksityiselämää.
Sivupolun selkeään suunnitelmaan poliisien toiminnasta
kostamiseen tuo Koskisen kollegan omistaman kesäasunnon polttaminen. Polttaja
ei tiedä, että talo on väliaikaisesti Koskisen koti. Koskinen ei ole
tapahtumahetkellä paikalla, mutta hänen omaisuuttaan tuhoutuu.
Uppström ei ottanut tosissaan Outiin
kohdistuvaa uhkaa. Siinä se teki rikoksen. Mutta sehän tiedetään, että poliisit
suojelevat toisiaan, ja sen vuoksi jonkun muun piti rangaista sitä.
Koskinen ja hänen työtoverinsa joutuvat ratkomaan
raakojakin rikoksia. Niiden kuvaamisessa Seppo Jokinen on hyvin maltillinen.
Tuntuu että tänä päivänä iltapäivälehtien ja somen mässäilyllä rikosten suhteen
ei ole enää mitään rajoja.
Syntyperäisen tamperelaisen – vaikkakin kauan sitten sieltä
pois muuttaneen mieltä lämmitti kun Väkivaltajaoksen äitiyslomalla oleva
tutkintasihteeri Roosa Rusinpää on näyttämässä vauvaansa kollegoilleen. Pieni
poika on puettu tuttia myöten Ilveksen väreihin. Onhan hänen äitinsä ollut
Ilveksen lupaava jalkapalloilija. Isä on kylläkin Tapparan jääkiekkojoukkueen
pelaaja ja isän puoleisia sukulaisia tavatessa vauva puetaan Tapparan väreihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti