Markus Leikolan Sakean veren vuosi (Into, 2018, 245 s.) on
riipaiseva kertomus vuodesta 1918. On kaksi veljestä, toinen päätyy valkoisten
joukkoihin, toinen punakaartiin, on helsinkiläinen työläistyttö, on jääkäri ja hänen saksalaissotilaaseen rakastuva sisarensa.
Toimittajamaisella tarkkuudella ja
napakkuudella kirjoittava Leikola on saanut tarinaansa mukaan Vapaaherra
Mannerheimin, kreivi von der Goltzin, Svinhufvudin, Suomen kuninkaan, Yrjö Kallisen.
Toisaalla ovat tavalliset, sotaan tahtomattaan sekaantuneet ja mukaan joutuneet tai päässeet, toisaalla ne, jotka näkevät tapahtumissa mahdollisuuden rakentaa juuri itsenäiseksi julistautuneesta maasta jotain ainutkertaista.
Sodan
mielettömyys ja epäoikeudenmukaisuus ovat voimakkaasti läsnä koko ajan. Tässä on
mukana kaikki. Ei ole Leikolan syytä että kirjan tarinat eivät pääty hyvin. Onko pakko kertoa ettei Helsinkiin tehtaaseen töihin tullut maalaistyttö, joka on ollut punakaartissa muonittajana saa asianmukaista oikeudenkäyntiä - ei vaikka on raskaana. On pakko!
Leikolan ansioksi on luettava sekin, että monta kansalaissodasta kertovaa romaania ja tietokirjaa kahlanneena, innostuin ja liikutuin tästä kirjasta. Selkeä, turhista selityksistä vapaa tyyli sopi tähän kirjaan erinomaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti