Tämän kesän uusi dekkarituttavuus on Marko Kilpi, vanhempana
konstaapelina työskentelevä palkittu kirjailija, käsikirjoittaja ja dokumentaristi.
Kirjan takakansi lupaa ”Matka pimeyden ytimeen alkaa”. Ja se todella alkaa.
Huumekaupat, murhat, yhteiskuntamme raskaimmat ongelmat kaikki kilpistyvät
Kuolemantuomiossa hautaustoimiston omistajaan Kiveen, papin aviomieheen.
Marko Kilpi on taiturimaisesti saanut kirjaansa mukaan
yhteiskuntamme tämän retken isot ongelmat ja asiat. On nuori mies, jonka
opiskelu takkuaa ja joka joutuu elämään käytännössä rahattomana. Uutta hyväpalkkaista
työtä ei napata Dressmannin puku päällä. Työnantajalle ei kuulu kotona kaikesta
erkaantunut tyttöystävä, jolla ei oikein enää ole voimia elää. Eikä veli, joka
on löydetty tapettuna.
On kirkko nykyhetken ongelmineen. Marko Kilpi ottaa
napakasti kantaa kirkon nykytilaan. Kilven vaimo on ehdokkaana oman
seurakuntansa kirkkoherraksi ja ”vaalikampanjaa” käydään samaan aikaan, kun
herra Kivi tekee omia töitään eri tahoilla.
On poliisi, joka ei enää jaksa elää. Ja sen myötä tulee
kirjaan suru, mistä työtoverinsa ja aviomiehensä menettänyt nainen ei pysty
selviytymään. On mystisiä murhia, jotka kerta toisensa jälkeen yritetään
naamioida itsemurhiksi.
Hautaustoimiston mustaan autoon ja sen kuljettamiin
arkkuihin voi kätkeä monenlaisia salaisuuksia ja niitä kiveäkin kovemmalla Kivellä
riittää. Poliisit eivät taidoistaan huolimatta siinä kyydissä pysy. Tekeehän
Kivi heidän kanssa ansiokasta yhteistyötä. Eivätkä poliisin vasikatkaan ole
oikeilla jäljillä.
Hyytävän taidokas dekkari! Olisi ollut liian yksioikoista
ratkaista kaikki jo tässä ensimmäisessä Undertaker- sarjan teoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti