Ferranten napolilaissarjan alku

Kun kaikki kehuvat ja ylistävät, on pakko uskoa että kyseessä on hyvä romaani. Suitsutuksen kohde on Elena Ferranten Loistava ystäväni (suom. Helinä Kangas, WSOY 2016, 362 s.). Kirjan takakannen mukaan Loistava ystäväni on kansainväliseksi ilmiöksi noussut napolilaissarja. Toinen osa Uuden nimen tarina on jo ilmestynyt suomeksi ja kolmaskin on tulossa. TV-sarjakin on tekeillä. Kuvioon kuuluu, edttä Elena Ferrante on salanimi, kukaan ei oikeasti tiedä kuka on kirjoittaja.

Miksi romaani sitten on loistava niin kuin nimensäkin. Se kertoo napolilaisista työläisperheiden lapsista ja nuorista. Tietysti kaupunginosassa on myös rikkaita, kauppiaita, maanomistajia, tehtailijoita. Pääosassa on tyttö, joka lahjakkuutensa ansiosta päätyy koulutielle. Opettajat vetoavat virastossa vahtimestarina toimivaan isään, että tyttö saa jatkaa kouluaan.

Elenan paras ystävä Lina, suutarin tytär on vähintään yhtä lahjakas kuin ystävänsäkin, mutta hänen perheensä ei koulutusta arvosta. Isän mielestä sekä Linan että hänen veljensä on mahdollisimman pian päästävä työn syrjästä kiinni – mielellään pojasta pitää tulla suutari. Lina ahmii kirjoja, opiskelee latinaa ja kreikkaa omatoimisesti. Kunnes hän sortuu hyväksymään kauniin naisen kohtalon. Kun kylän pojat taistelevat hänen suosiostaan melko rankoinkinkin keinoin, hän hurmaantuu itsekin mahdollisuudesta päästä rikkaan miehen vaimoksi. Ja sellaiseksi hän päätyykin 17-vuotiaana.

Elena purkaa romaanissa tutunoloisesti tytön ja nuoren naisen tuntemuksia: ristiriitaisia odotuksia, tyytymättömyyttä omaan itseensä, kaipuuta rakkauteen ja hyväksymiseen. Linalle kaikki tuntuu olevan paljon helpompaa.

Eikä nuorten miesten kehityksen kuvaaminen ole sekään mitenkään yksioikoista. Tunteet ovat pinnalla ja teotkin ovat välillä paljon rajumpia mitä meillä.

Merkillisellä tavalla romaani on koukuttava. Paljolti koin että itsekin olen tuntenut ja kokenut samaa mitä Elena, kauniin tytön rikkaita kosijoita ei kohdalle ole tullut, kun ei ole ollut sitä kaunista tyttöäkään, mutta muuten samaistuminen oli helppo.

Onko romaanin suosion salaisuus peräisin siitä että hyväosaisten mielestä on hauska lukea työväenluokan väen ajatuksista ja elämänkulusta. Häikäisevä Loistava ystäväni ei ole, mutta luettava romaani sanojen parhaassa merkityksessä.