Luotettavaa laatulukemista Seppo Jokiselta

Seppo Jokinen VAKAASTI HARKITEN (CrimeTime 2017, 365 s.)

Monen alkukesän ilon aihe on ollut Seppo Jokisen uusi dekkari. Vakaasti harkiten on 22:s komisario Koskinen -romaani. Aina yhtä hyviä. Aikanaan ihastelin miten Seppo Jokisen kirjoittajan taidot kohenivat vuosi vuodelta. Nyt enää oikein osaa valittaa mistään. Korkeintaan siitä, että komisario Koskinen ei millään tahdo oppia ”naisten käsittelyä” – olivatpa he kumppaneita, työtovereita tai esimiehiä.

Vakaasti harkiten on kertomus tamperelaisesta huumemaailmasta ja häikäilettömän narsistisesta miehestä. Se kertoo myös perhesiteistä, ystävyydestä ja kostosta. Uimarannalta löytyy surmattu mies ja nopeasti komisario Koskinen kumppaneineen selvittää murhan tekijän. Kunnes tapahtuu toinen surma ja poliisien mieleen hiipi vahva epäilys väärän miehen passittamisesta tutkintavankauteen, koska syylliseksi epäilty ei tunnusta tekoaan.

Seppo Jokisen tarina vyöryy eteenpäin loogisesti, yllättävästi, viihdyttävästi ja riittävän jännittävästi. Rikosten selvittämisessä tulee esiin sopivalla tavalla uusia, yllättäviäkin käänteitä.

Oman lisänsä Koskisen elämään tuo hänen uusi suhteensa työtoveriin. Ja vanhan tavan mukaan ei sekään oikein tahdo sujua. Aikaisemminkin olen arvellut että tässä on mukana aimoannos tamperelaismiehen sielun elämän liikkeitä, jotka Seppo Jokinen hyvin tuntee. Ja minullakin on siitä jonkinlainen aavistus Tampereella syntyneenä ja kasvaneena.

Kirjailijan ansioksi voi lukea senkin, että hän antaa päähenkilönsä ja muidenkin mukana olijoiden vanheta. Monta kertaa komisario Koskinen joutuu myöntämään, että kunto ei ole enää samanlainen mitä vielä muutama vuosi sitten. Lähellä on kirjan loppupuolella, ettei Koskinen kiikuta eläkeanomusta esimiehelleen. Hyvä ettei ehdi tehdä sitä. Mitä sitten lukisin ensi kesäkuussa.