Olin taannoin kuuntelemassa kirjailija Seppo Jokista
Tampereella. Hän kertoi kirjoittavansa kirjan vuodessa. Tarkoitus olisi että
kirja on valmis syksyn markkinoille. Mutta kirjailija tunnusti että tahti on
nopeutunut ja kirjat tuppaavat olemaan valmiita jo alkukesästä.
Onneksi! Minusta on ilahduttavaa aloittaa kesän dekkarikausi
Seppo Jokisen uusimmalla. Kuolevaksi julistettu on juoneltaan,
henkilökuvaukseltaan ja tamperelaisuudeltaan laatuluettavaa. Entisenä
tamperelaisena nautin kun tunnistan paikkoja ja aistin elämänmenoa
synnyinkaupungissani. Jokisen tarinat ovat tiukasti kiinni ajassamme ja
komisario Koskisen näkökulma elämään juuri sitä mihin olen elämäni varrella
törmännyt miehisiä miehiä seuratessani.
Miten kirjailija onkin aavistanut ahneuden ja liike-elämän
kiemuroihin sotkeutuneen rikollisuuden nousun enemmän kuin ajankohtaiseksi.
Syyllisyys, häpeä ja ahneus ovat keskeisiä tekijöitä Jokisen uusimmassa
tarinassa.
Komissario Koskisen ja hänen työtovereittensa yksityisasiat
tuovat kirjoihin ulottuvuutta ns. normaaliin tamperelaiseen elämänmenoon. Aika
harvalla poliisilaitoksen työntekijöistä elämä on mutkatonta ja helppoa –
pikemminkin päinvastoin. Pakko on ihastella poliisien taitoa ja kykyä
työskennellä saumattomasti yhdessä. Ja siinä sivussa on sitten niin kovin
inhimillistä kadehtia työtoveria joka pääsee tekemään mielenkiintoisempia ja
haastavampia hommia. Tekemisen tiimellyksessä tunne kuitenkin häviää nopeasti. Ihan
kuin oikeassakin elämässä.
Kaikki Jokisen ovat kirjahyllyssäni kunniapaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti