Satu Rämön Hildur-sarjan neljäs osa Rakel (WSOY 2024, 352 s.) ei petä lukijaansa. Samanlainen kiehtova ja koukuttava ote tarinan kerrontaan jatkuu dekkarista toiseen. Tällä kertaa pääosassa on Hildurin äiti. Tyttären on helppo myöntää ettei hän tuntenut äitiään eikä juuri lainkaan isäänsäkään. Vanhemmat ovat kuolleet, kun auto suistui vuoristotieltä mereen – ajajan tahdosta.
Rakelissa on
monta rikosta päällekkäin ja limittäin. Punaisena lankana on epäily siitä mitä
Islannin satamissa poikkeavat luxus-risteilyalukset oikein merkitsevät Islannille,
ainakaan ne eivät paranna luonnon olosuhteita. Mutta romaanin edetessä käy ilmi
että vierastyövoiman käyttö on pramean julkisivun takia yhtä julmaa niin maalla
kuin merellä.
On kutkuttavaa
lukea miten taidokkaasti pienistä vihjeistä Hildur ja hänen suomalainen
Jakob-kollegansa rikoksia ratkovat. Aivan yllättävät asiat kääntävät
tutkimusten suuntaa. Sen opin että läheisten kannattaa tietää millaista tyynyä
käytän nukkuessani vai käytänkö ollenkaan.
Hildur pitää
nyt yhteyttä sisariinsa, joiden asiat ovat ja eivät olet ihan siinä kunnossa
mitä sisar toivoisi. Parisuhde-rintamalla Hildurilla menee huterasti, mutta hän
pystyy tekemään varsin tärkeitäkin päätöksiä yksinään. Kuntoilu on Hildurin
salaisuus, kuntosali- ja lenkkikuvaukset taitavat kummuta kirjailijan omista
harrastuksista.
Jakob joutuu
myöntämään, ettei alakouluikäisen pojan elämä uudessa maassa, uudessa koulussa
uudella kielellä ole niin helppoa kuin isä on alun perin luullut. Matias
viihtyy hyvin Hildurin seurassa ja ehdottaakin isälleen, että tämä voisi
muuttaa heille. Kantona kaskessa Jakobilla ovat myös hänen vanhempansa. Sen
paremmin Hildur kuin Jakob eivät neuvo toisiaan yksityiselämän asioitta.
Hildurilla
itselläänkin oli asioita, joita hän ei ollut koskaan kertonut kenellekään, ja
hän tiesi, että jos hän eläisi vanhaksi, hänen elämässään tulisi eteen vielä
monia tapahtumia, jotka hän pitäisi täysin itsellään. Kilometrit seurasivat
toisiaan ja linnut ääntelivät joen varren puissa.
Soljuvaa ja
sujuvaa Rämöä.
