Pirkko Saision Passio

 Pirkko Saision Passio (Siltala 2021, 732 s.) on järkälemäinen sekä ulkoiselta että sisäiseltä olemukseltaan. Tarina alkaa vuonna 1498. Munkki Girolamo Savonarola saarnaa tapainturmellusta vastaan Firenzessä ja päätyy roviolle. Munkin kohtalo puhuttele nuorta ruhtinatarta. 

Hän on saanut mieheltään lahjaksi kultariipuksen, jossa hyvän ja pahan tiedon puuta koristavat jalokiviomenat ja ympärillä on rubiinikielinen käärme. Ruhtinaan rakastajatar on synnyttänyt pojan ja vaimoa pitää hyvittää. Ruhtinatar epäilee että korulla on taito lukea kantajansa hyvät ja pahat ajatukset ja toteuttaa ne.

Tästä alkaa korun matka halki Euroopan ja se päätyy 1950-luvun Helsinkiin. Henkilöitä on paljon, filosofista pohdintaa, aatteita ja eri aikakausien ilmiöitä. Tapahtumat ovat ajoittain uskomattoman huikeita ja henkilöiden kohtaamiset hienosti punottuja sattumuksia. Saision kieli on kaunista, se solisee, uhkaa, puolustaa ja syyttää.

Luonto on tiiviisti läsnä kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. ”Ilta oli tummunut musteen siniseksi. Harmajan majakka vilkutti rytmikästä valosarjaa veteen joka tummui hitaammin kuin taivas. Meri oli tyyni, ja pienet tuulenpuuskat rypyttivät sen pintaa, niin että oli helppo nähdä mistä tuuli tuli ja minne se oli menossa.” Kirja on aarreaitta, josta löytyy kaikki mitä hyvältä romaanilta toivoo.

Äänikirjan on lukenut Pirkko Saisio itse ja se tekee kuuntelemisesta kiehtovan. Välillä oli luettava samat kohtaukset mitä oli kuunnellut. Kiehtova kirja.