Japanilaisen Durian Sukegawan Tokuen resepti (suom. Raisa Porrasmaa, Sammakko 2021, 196 s.) on hellyttävä tarina siitä miten vastoin tahtoaan pientä konditoriaa pitävä, elämässään ajelehtiva Sentaro oppii valmistamaan oikeita ja maukkaita dorayaki-leivonnaisia. Viisikymmentä vuotta leivonnaisia tehnyt Tokue poikkeaa konditoriaan ja ryhtyy vähitellen juttusille Sentaron kanssa ja tarjoutuu tulemaan töihin ja opettamaan oikeanlaisen leivonnaisiin kuuluvan paputahnan valmistamisen.
Samalla kun jo hieman raihnaistunut Tokue yrittää
maltillisesti opettaa Sentaroa muhennoksen tekemisessä, hän jakaa elämänkokemuksiaan
uuden ystävänsä, oikeastaan pomonsa kanssa. Molempia elämä on kolhinut eivätkä
he itsekään aina ole käyttäytyneet parhaalla mahdollisella tavalla.
Vähitellen Sentaro alkaa ymmärtää, että oman elämänsä
kulkuun voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Hänellä valinnan mahdollisuuksia
on, Tokuella ei hänen nuoruutensa sairauden takia niitä ole ollut.
Uskon, että minkä tahansa unelman voi jonakin
päivänä toteuttaa, koska meitä ohjaava ääni auttaa löytämään sen, mitä
tarvitsemme. Ihmisen elämä ei ole vain yhtä väriä, ja joskus kaikki värit muuttuvat
kerralla.
Konditorian vieressä on kirsikkapuita ja niiden muuntuminen
vuodenajasta toiseen on kirjassa keskeisessä roolissa. Milloin puut ovat kukkia tulvillaan, milloin kukkien terälehdet leijailevat tuulen mukana alas, milloin vain puun oksat kertovat luonnon kiertokulusta.
Kirjan ulkoasu on viehättävä, suunnittelijana on ollut Eva
Monchecourt. Suomennettu kieli on kaunista ja kuulasta. Kirjassa on paljon
dialogeja, vuoropuheluita. Romaanista on tehty elokuva Kirsikkapuiden alla, sen
on ohjannut Naomi Kawase.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti