perjantai 17. joulukuuta 2021

Durian Sukegawan Tokuen resepti

 Japanilaisen Durian Sukegawan Tokuen resepti (suom. Raisa Porrasmaa, Sammakko 2021, 196 s.) on hellyttävä tarina siitä miten vastoin tahtoaan pientä konditoriaa pitävä, elämässään ajelehtiva Sentaro oppii valmistamaan oikeita ja maukkaita dorayaki-leivonnaisia. Viisikymmentä vuotta leivonnaisia tehnyt Tokue poikkeaa konditoriaan ja ryhtyy vähitellen juttusille Sentaron kanssa ja tarjoutuu tulemaan töihin ja opettamaan oikeanlaisen leivonnaisiin kuuluvan paputahnan valmistamisen.

Samalla kun jo hieman raihnaistunut Tokue yrittää maltillisesti opettaa Sentaroa muhennoksen tekemisessä, hän jakaa elämänkokemuksiaan uuden ystävänsä, oikeastaan pomonsa kanssa. Molempia elämä on kolhinut eivätkä he itsekään aina ole käyttäytyneet parhaalla mahdollisella tavalla.

Vähitellen Sentaro alkaa ymmärtää, että oman elämänsä kulkuun voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Hänellä valinnan mahdollisuuksia on, Tokuella ei hänen nuoruutensa sairauden takia niitä ole ollut.  

Uskon, että minkä tahansa unelman voi jonakin päivänä toteuttaa, koska meitä ohjaava ääni auttaa löytämään sen, mitä tarvitsemme. Ihmisen elämä ei ole vain yhtä väriä, ja joskus kaikki värit muuttuvat kerralla.   

Konditorian vieressä on kirsikkapuita ja niiden muuntuminen vuodenajasta toiseen on kirjassa keskeisessä roolissa. Milloin puut ovat kukkia tulvillaan, milloin kukkien terälehdet leijailevat tuulen mukana alas, milloin vain puun oksat kertovat luonnon kiertokulusta.  

Kirjan ulkoasu on viehättävä, suunnittelijana on ollut Eva Monchecourt. Suomennettu kieli on kaunista ja kuulasta. Kirjassa on paljon dialogeja, vuoropuheluita. Romaanista on tehty elokuva Kirsikkapuiden alla, sen on ohjannut Naomi Kawase.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Satu Rämön Hildur

  Miksi antaa tottumusten määritellä sitä, miten elämäänsä elää? Muut voivat tehdä sitä mitä osaavat, mutta minä teen sitä mitä haluan. Ja s...