Päivi Alasalmen Sudenraudat (Gummerus 2021, 402 s.) kertoo vuosista 1880-1881, jolloin Turun seudulla yksi susi tai susipariskunta surmasi yli kaksikymmentä lasta. Suden suusta pelastuivat halikkolainen Ida Kustaantytär ja Yläneellä asunut Juho Laiho. Kummankin haastattelut tapahtumista ovat tallella. Asuntojen pihapiiriin tulleet sudet herättivät suuria tunteita. Niiden surmaamisesta luvattiin isot rahat ja jopa armeija organisoi joukkojaan susijahtiin.
Sudet olivat ovelampia
kuin ihmiset. Sudet livahtivat helposti suurenkin metsästäjäjoukon ulottuvilta
helposti. Alasalmi on pystynyt hyvin vangitsemaan romaaniinsa aikakauden hengen.
Köyhät elävät kurjissa oloissa ja yrittävät suojella lapsiaan. Herrasväki
pohtii mitä voitaisiin tehdä. Susien surmaamisen lomassa otetaan kantaa
aikakauden politiikkaan. Suomalaisuusaate on leviämässä ja varsinaissuomalaiset
eivät halua pyytää apua muualta, koska he haluavat näyttää, että suomalainen
talonpoika osaa hoitaa asiansa itse.
Tämän syksyn
romaanien ja tietokirjojen tapaan Sudenraudoissakin on yhtenä henkilönä
itsenäinen nainen, nuori turkulainen Henny. Hän on romaanissa ainoa, joka
kyseenalaistaa susien tappamisen. Hän myös pitää kiinni omasta haaveestaan
päästä Pariisiin kartuttamaan maalarin taitojaan, vaihtoehtona olisi naimisiin
meneminen.
Sudenraudat on hyvin
inhimillinen kertomus siitä miten taistelu luonnonvoimia vastaan on rankkaa ja
turhauttavaa. Lasten kuoleminen tuntuu niin tarpeettomalta ja ahdistavalta.
Vaikka sudentappajaksi ja palkkioiden saajaksi nouseekin itsepäinen torppari,
joka uhraa kaiken aikansa ja taitonsa susien nujertamiseksi, on kertomuksessa
mukana myös yhteisöllisyyttä ja lähimmäisen auttamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti