Tuleva kirjailija Leíla Slimani eli lapsuutensa Marokon Rabatissa. Hän muutti 17-vuotiaana opiskelemaan Pariisiin. Kannan tulta mukanani (suom. Lotta Toivonen, WSOY 2026, 387 s.) on Slimanin Toisten maa romaanisarjan kolmas teos ja sen päätösosa. Belhajin suvun nuorimmaiset Mia ja Inès elävät yläluokkaisessa perheessä. Siitä huolimatta heidän elämänsä on aika rajoitettua ja tytöt kaipaavat pois marokkolaisesta, ahdistavasta ilmapiiristä.
Samalla tavalla kuin kirjailija itse muutti nuorena
Pariisiin, muuttavat sinne Belhajin sisaruksetkin. Pariisin piti olla unelmien
täyttymys. Mutta siinä missä tunne ulkopuolisuudesta on ahdistanut Rabatissa, on
se paljon jäytävämpää Ranskassa. Slimani kuvaa kahden yhteiskunnan kanssa
kamppailevien tyttöjen elämää ja tuntemuksia hienovaraisesti ja lämmöllä.
Slimani kertoo myös hyvin paljon Marokon yhteiskunnallisesta
ja poliittisesta tilanteesta. Samalla tavalla kun Mia ja Inés ovat
ranskalaisten ystäviensä mielestä erilaisia ja mielenkiintoisia, on Marokon
valtion todistettava olevansa erilainen kuin Algeria. Eikä se liioin tyttöjen
liikemiesisän mielestä ole Sudan eikä Saudi-Arabia.
Pariisissa asuva Slimani itse on murtanut juurettomuutensa. Hän
hyvin ansioitunut ja palkittu kirjailija. Presidentti Macron nimitti Slimanin
Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi 2017.
Olen saanut kirjan kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti