Tomun ja tuulen maa (suom. Marja Helanen, WSOY 2023. 533 s.) on Kristin Hannahin kolmas romaani. Esikoinen, Satakieli on edelleen yksi lempiromaaneistani. Alaskan taivaan alla ei ollut yhtä mieluisa. Tomun ja tuulen maa on kertomus urheasta Elsasta, joka kasvaa hyljeksitystä pikkutytöstä äidiksi, joka tekee kaikkensa, että hänen lapsensa ja hän itse selviytyy.
Kaikki on hyvin
Yhdysvaltain suurilla tasangoilla, suurten Kalliovuorten itäpuolisella
preerialla ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sadot olivat hyviä ja viljasta
maksettiin hyvin. Kymmenen vuoden kuluttua kuivuus ja tomumyrskyt muuttavat
kaiken. Eläimet nääntyvät ja menehtyvät kuivuudessa, mikään ei kasva. Yhä
useampi perhe jättää sukunsa maat.
Elsan mies
lähtee Kaliforniaan, missä puuvillapelloilla on huhujen mukaan töitä. Elsakin
joutuu antamaan periksi ja lähtee lapsiensa kanssa ikälopulla kuorma-autolla
kohti Kaliforniaa. Vain iäkkäät appivanhemmat jäävät paikoilleen.
Elsan ja lasten
matka Kaliforniaan on raskas. Aina ei ole majapaikkaa eikä oikein syötävääkään.
Perillä tilanne ei ole ollenkaan niin
auvoinen kun he odottivat. Työtä on vaikea saata. Viljelijät kohtelevat
työntekijöitä mielivaltaisesti, palkkoja alennetaan päivittäin, elintarvikkeet
on pakko ostaa viljelijän omistamasta kaupasta ylihinnoin. Palkka on lappu,
jolla voi lyhentää kaupan velkaa. Elsa ja hänen tyttärensä tutustuvat
työväenyhdistyksen väkeen ja liittyvät mukaan. Elsa rakastuu joukon johtajaan
ja hänen tyttärestään sukeutuu peloton oikeudenmukaisuuden ja työntekijöiden
oikeuksien puolustaja, niin kuin äidistäkin.
Tuulen ja tomun
maa on ennen muuta vetävä ja hyvä lukuromaani. Tarina etenee soljuvasti, niin
luonnon, ihmisten kuin olosuhteiden kuvaaminen on luontevaa ja kieli soljuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti