Aki Ollikaisen Kristuksen toinen tuleminen (Siltala 2022, 158 s.) on monikerroksinen romaani. Eletään vuotta 1914, Eurooppa on ajautumassa sotaan. Päähenkilöinä ovat tuberkuloosiin sairastunut oopperalaulaja, maaseudun syrjäkylillä kiertävä saarnamies ja Kristukseksi julistettu omaa tietään kulkeva nuori mies. Neljäntenä henkilönä on luonto.
Oopperalaulaja joutuu luopumaan kaikesta. Keuhkotautiparantola
on ankea elinympäristö. Toisten sairastamista on rankempaa seurata kuin omaa
sairastamistaan. Saarnaaja sen sijaan hamuaa itselleen kaikkea. Hän haluaa
saada seuraajia ja julistaa sanomaansa kaikille. Näennäisesti miesten tiet
eivät kohtaa, mutta niin vain käy.
Koko tarina on kerrottu kuulaasti ja hienovireisesti. Kirjan
kieli on kiehtovaa. Tyylillä kirjailija kuvaa senkin, mikä voisi olla hupaisaa
ja kylähulluutta lähentelevää. Luontokuvaukset ovat huikeita. Joutsenen
viimeinen lento saa hienot ulottuvuudet Ollikaisen kuvaamana.
”Heidän
laulunsa oli kuin vaskisoitinten konsertto. He lensivät ikiaikaisen vaistonsa
ajamina, alapuolellaan soljuvaa, tulvivaa joenuomaa seuraten, kunnes kaarsivat
oikealle ja lähtivät seuraamaan
pienempää jokea. Viimein heidän edessään häämötti pieni järvi, juuri
jääpeitteestä paljastunut. Sen he valitsivat kodikseen, tai ehkä järvi oli
valinnut heidät – kuka tietää.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti