Jos dekkarit
vievät yöunen ja pahojen asioiden vatvominen ei kiinnosta, voi silti ryhtyä
lukemaan Eppu Nuotion Myrkkykeisoa (Otava 2017. 252 s.). Kirjan alatosikkona on
Ellen Lähteen tutkimuksia. Ellen Lähde on uusi tuttavuus Nuotion
monimuotoisessa tuotannossa.
Ellen on puuhakas, ikänsä Turussa asunut
eläkeläisrouva. Hän hoitaa pihamaataan Portsan puutaloalueella, auttaa monella
tavalla naapureitaan, osallistuu Marttojen toimintaan.
Ellen sekaantuu
tahtoen tai tahtomattaan naapureiden ja vähän muidenkin elämään.
Melkein
vahingossa hän haluaa saada selville mihin pienen lapsen uraäiti on kadonnut.
Ellenin mieltä askarruttaa myös naapurissa asuva venäläissyntyinen pianon
opettaja. Nykyajan googlailulla Ellen saa nopeasti selville molempien naisten
taustat ja vähän muutakin.
Eppu Nuotio
kirjoittaa soljuvasti ja sujuvasti. Dekkareiden tapaan tapahtumat ovat kiinni
ajassamme. On sitten kyse koulua kaihtavasta nuorukaisesta, uralleen
antautuvasta äidistä, miehestä joka laiminlyö perhettään. Nuotio saa näihin sinänsä
tavallisiin ja yleisiin ilmiöihin lämpimällä tavalla elämisen makua.
Vääjäämättä jään kaipaamaan Ellen Lähteen ”uusia seikkailuja”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti