maanantai 22. elokuuta 2016

Taituri Helmi Kekkosen siveltimestä

Uudet tuttavat ja tuttavuudet piristävät. Niin teki Helmi Kekkosen Vieraat (Siltala 2016, 193 s.). Vieraat on romaani ihmisistä, jotka kohtaavat toisensa Senjan ja Laurin järjestämillä illallisilla. Kohtaavat mutta eivät ole täydellisesti läsnä juuri siinä tilanteessa missä heidän on tarkoitus olla.

Senja on kärsinyt lukuisista keskenmenoista. Elämä on käpertynyt yhä pienemmäksi ja ahtaammaksi, jäljellä on vain hauras toive lapsesta. Tarkoitus on juhlien avulla piristää Senjaa.

Senja on tutustunut samassa talossa asuvaan nuoreen äitiin ja hänen iki-ihanaan pieneen Toivo-poikaan. Heidätkin on kutsuttava. Samoin paras ystävätär ja hänen miehensä, äidillekin tulee soitettua hätäpäissään. Lauri kutsuu sisarensa ja kertomatta Senjalle kaksi nuorta naista, jotka hän omien sanojensa mukaan on tavannut kadulla. Todellisuus on ihan jotain muuta.

Ennen kuin vieraat ovat tulleet Senja kertoo, että hän haluaa lisää valkoisia ruusuja. Lauri lähtee ostamaan niitä. Vieraat saapuvat ripotellen, tulevat tai eivät, mutta Lauria ei kuulu takaisin.

Vieraat on viehättävä, koskettava ja kuulas romaani. Yhdenkään vieraan tai isäntäväen elämä ei ole ollut seesteistä eikä yksioikoista. Helmi Kekkonen on kietonut jokaisen tarinan omaksi kokonaisuudeksi. Tarinat ovat yllättäviä, monen kokemukset lähes käsittämättömiä. Isä ei ole osannut olla isä, äiti äiti, eikä lapsikaan lapsi. Mutta elettävä on ja yritettävä elää paremmin kuin aikaisemmin. On vain jaksettava uskoa parempaan

”Minulta ei pyydetty mitään, ei vaadittu mitään, enkä vielä osannut ajatella tai pelätä tulevaa, miksi olisinkaan. En halunnut ajatella että jos jokin vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, se useimmiten oli.”  


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pirkko Saision Passio

  Pirkko Saision Passio (Siltala 2021, 732 s.) on järkälemäinen sekä ulkoiselta että sisäiseltä olemukseltaan. Tarina alkaa vuonna 1498. Mun...