Olen niin vankkumaton Downton Abbey -fani että olisin
jaksanut seurata kartanon väen edesottamuksia tv-sarjasta vaikka kuinka kauan.
Lohdukkeeksi Otava tarjoaa sarjan käsikirjoittajan Julian Fellowesin romaanin
Belgravia (suom. Markku Päkkilä, 477 s.).
Romaani alkaa vuodesta 1815, jolloin Lontoon yläluokan
nuorukaiset lähtevät kirjaimellisesti suoraan tanssiaisista Waterloon
taisteluun. Kuten kunnon viihderomaanin kuvioihin kuuluu parhaimmat nuorukaiset
ja upseerit kaatuvat. Ja heitä jää suremaan oman perheen lisäksi aika usein myös
nuori nainen, joka on odottanut milloin häntä kositaan ja rakkaus voidaan
sinetöidä.
Näin käy varakkaan kauppiasperheen tyttärelle Sophialle.
Nuorten viimeisestä kohtaamisesta alkaa kahden eri suvun yhteiset ja erilliset
ongelmat. Belgravia on salaisuuksien ihastuttava vyyhti. Välillä lukija tietää
enemmän kuin, välillä vähemmän kuin kirjan henkilöt. Fellowes on punonut
romaanin täyteen erilaisia ja eriasteisia valtataisteluja.
Hämmentävää on miten häikäilemättä yläluokkaan kuuluvat
vanhemmat ovat tyytymättömiä lapsiinsa. Sama pätee myös Sophian isään,
kauppiaaseen, joka yrittää kaikin keinoin saada säätyläisten hyväksyntää itselleen
ja perheelleen. Poika vain ei halua mukautua isänsä toiveisiin.
Romaanin palveluskunta on ahneempaa ja vähemmän
isäntäväelleen uskollista kuin Downton Abbeyssä. He ovat kiinteästi mukana
kirjan juonikuvioissa. Tällä kertaa työsuhteetkin ovat hieman höllemmässä.
Belgravia on ansiokas historiallinen viihderomaani. Monien
sen henkilöiden kohtalo on yllättävän armoton ja juonittelut välillä hieman
epäuskottavia. Ei korvaa Downton Abbey -haikailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti