Johanna
Vuoksenmaan Suurenmoinen matka (Otava 2025, 416 s.) vie lukijan monille
matkoille. Tärkein matka on se minkä Johannan isoisoäiti Alma teki 1943
natsi-Saksaan. Matkalle on kutsuttu Saksan rintamilla kuolleiden sotilaiden 13
äitiä ja yksi isä Suomesta. Matkalaisista yritetään pitää mahdollisimman hyvää
huolta, mutta sotaa käyvässä maassa se ei ihan onnistu niin hyvin kuin isännät
olisivat halunneet.
Vuoksenmaa on
löytänyt äitinsä jäämistöstä tämän isoäidin kirjoittaman matkakertomuksen.
Kukaan sukulaisista ei ole aikaisemmin kertonut isoisoäidin ulkomaanmatkasta.
Kirjailija on lukuisista tutkimuksistaan huolimatta löytänyt vain vähän tietoa
äitien palkkiomatkasta. Aineistosta on syntynyt romaani, jossa fakta ja fiktio
synnyttävät elävän kuvan niin 1940-luvun Suomesta kuin tämän päivän ilmiöistä
etenkin Ilonan pojan ongelmien kautta. Alman ainoaan ulkomaanmatkaan vertautuvat hienosti lentoemäntä Johannan lukemattomat työmatkat.
Ilonan on
vaikea ymmärtää isoisoäitinsä ihastelua kaikesta siitä mitä hän näki
Natsi-Saksassa. Matkalaiset eivät kyenneet näkemään ympärillä riehuvaa sotaa ja
ennen kaikkea heidän jakamaton tukensa oli Saksan puolella. Hälytyskellot eivät
alkaneet soida edes siinä vaiheessa kun matkan loppupäivinä suunnitelmat
muuttuivat koko ajan. Matka ei edennyt, vaan jouduttiin odottelemaan aika
karuissakin oloissa seuraavaan etappiin pääsemistä.
Romaani on helppo nähdä kuvina. Vuoksenmaan tapa kirjoittaa on hyvin yksityiskohtainen ja kuvaileva. Yksittäisen henkilön kokemuksen kautta saamme uutta tietoa Suomen ja Saksan yhteistyön moninaisuudesta. Hienoa että Vuoksenmaa on tarttunut aiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti