Elisabeth Stroutin Voi William! (suom. Kristiina Rikman, Tammi 2022, 228 s.) on oivallinen lisä kahteen aikaisemmin ilmestyneeseen Lucy Barton -romaaniin. Lucylla on takanaan kolme avioliittoa. Kahdesta liitosta hän on lähtenyt pois, kolmas aviomies on kuollut ja jättänyt suuren aukon Lucyn elämään.
Yllättäen
aviomiehistä ensimmäinen, William tarvitsee entisen vaimonsa tukea. Tuskin
William on toipunut kolmannen vaimon jättämisestä, kun hän saa tietää omasta
äidistään asioita, jotka ovat pysyneet salassa vuosikymmeniä. William itse on
yli 70-vuotias ja hänen äitinsä kuolemasta on vuosia.
Hieman
tahtomattaan Lucy lähtee Williamin kanssa matkalle, jossa he kohtaavat
Williamin sukulaisia ja saavat selville millaisista oloista Williamin äiti on
kotoisin. Lucya olosuhteet eivät hätkähdytä yhtä paljon kuin entistä
aviomiestä. Onhan hän itse kotoisin köyhästä perheestä. Williamin on tavattoman
vaikea kestää omaa menneisyyttään ja syntyperästään paljastuvia asioita.
Lucylle on
itsestään selvää, että heidän kummankin elämässä on toteutunut amerikkalainen unelma.
Meidän
isämme taistelivat sodassa toisiaan vastaan ja meidän äitimme nousivat
köyhyydestä ja niin tein minäkin, ja katso nyt meitä, me asumme molemmat New
Yorkissa ja olemme menestyneitä.
William muistaa
miten hän ihmetteli tavattuaan Lucyn vanhemmat ja käytyään hänen kotonaan miten
Lucy voi olla niin ainutlaatuinen ihminen. Eli niin kuin William asian kiteyttää:
”Sinä löydät tiesi ihmisten sydämiin”. Lucy puolestaan muistelee lämmöllä
rakastumistaan Williamiin.
Romaani on
monella tapaa myös kuvaus äitiydestä. Se kertoo siitä millainen äiti Lucy kokee
olevansa aikuisille tyttärilleen. Toinen heistä on hiljattain kokenut vaikean
keskenmenon ja toivoo hartaasti tulevansa äidiksi. Lucy tapaa tyttäriään
säännöllisesti ja huomaa vähitellen, että tyttärillä on enemmän asiaa
toisilleen kuin hänelle. Williamin äidillä on tarinassa hyvin keskeinen rooli. Yksi
romaanin äideistä on Williamin kolmas vaimo, jonka tyttäreen Lucyn ja Williamin
tyttäret yrittävät tutustua.
Romaani on tulvillaan
omanlaistaan magiikkaa ensi sivuiltaan lähtien. Stroutin kieli – myös suomennettuna,
kiitos Kristiina Rikmanin) on soljuvaa, kuvailevaa ja kaunista olipa
kerrottavana ihania muistoja, tämän hetken tunnelmia tai elämän tarjoamia
yllätyksiä.
- Elisabeth Stroutin romaaneja:
- Nimeni on Lucy Barton (2016, suom. 2018)
- Kaikki on mahdollista (2017, suom. 2019)
- Olive Kitteridge (2008, suom. 2020)
- Pikkukaupungin tyttö (1998, suom. 201/2020)
- Oliver, taas (2019, suom. 2021)
- Voi William! (2021, suom. 2022)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti