torstai 25. heinäkuuta 2019

Seppo Jokisen Rottasankari


Mitä olisi kesä ilman Seppo Jokisen uusinta dekkaria? Entä jos en olisikaan asunut koskaan Tampereella? Olisinko silloinkin Jokisen dekkareitten ihailija. Onneksi olen ns. syntyperäinen tamperelainen, vaikka asunutkin muualla vuosikymmenet. Jokisen kirjojen lukemisen tekee monella tapaa antoisaksi sekin kun voi tunnistaa tapahtumapaikat.  
Sorrun Tampereella aina Rautatienkadulla lähellä Ortodoksikirkkoa miettimään, minkähän takia Sakari Koskinen otti ja muutti pois kaupungin sydämestä. Vaikka ei hänen ja Ullan Lundelinin koti kovin kaukana ole Sorilta eikä keskustastakaan. 
Tämän vuoden uutuus Rottasankari (Crime Time 2019, 368 s.) on leppoisaa ja tutunoloista luettavaa. Poliisit nahistelevat keskenään, sanailevat ja hämmästelevät toistensa siviilielämää. Tiukan paikan tullen he venyvät miltei mihin tahansa, nyt jopa henkensä uhalla. Päärikollinen on epämiellyttävä alusta alkaen. Tällä kertaa kirjan pääosassa on vähän hellyttäväkin luuseri Elkku, Eelis Töyränkö.
Kaikki alkaa, kun taksikuski polttaa päreensä, parkkeeraa autonsa keskelle Hämeensiltaa ja heittää autonsa avaimet Tammerkoskeen. Ja samaan aikaan Eelis kiikaroi vastapäiseen taloon nuoren ihailemansa naisen asuntoon ja näkee siellä merkillisen tapahtumasarjan.
Eelis ei jää toimettomana katsomaan miten asunnossa aikaisemminkin vieraillut mies yrittää hukuttaa naisen kylpyammeeseen. Eelis ryntää omilla avaimillaan paikalle ja pelastaa naisen. Tosin hän pakenee paikalta niin että kukaan ei näe häntä ja siitä alkaa poliiseille mittava selvitystyö. Tapahtumiin liittyy aikaisempi selvittämättä jäänyt rikossarja.
Siinä missä Eelis on sankari ja samalla myös entinen rikollinen, on kirjan varsinainen konna yrittäjä Aake Varpaila. Hän rakentaa rahakasta tulevaisuuttaan keinoja kaihtamatta. Siinä ei rakastajattareksi ryhtyneen alaisen elämä paljon paina.
Lisäjännnitystä tapahtuminen kulkuun tuleee Koskinen joutuu omasta toiminnastaan tutkimusten kohteeksi. Pekki ja Anni Kanninen lähtevät tavoittelemaan päreensä polttanutta taksikuskia, joka yllättäen alkaa tulittaa kaksikon autoa. Esimiehen olisi pitänyt huolehtia, että alaisille oli suojavarustus kunnossa kun lähtivät retkelleen.
Tuttuun tapaan välillä ruoditaan Sakari Koskisen yksityiselämää. Vaikka yhteiselämä Ullan kanssa tuokin Koskisen elämään vakautta ja rakkautta, on miesparka välillä epävarma tuliko sittenkin tehtyä oikea ratkaisu, kun hankittiin yhteinen talo. Työasiatkaan eivät tahdo pysyä kodin ovien ulkopuolella.
Seppo Jokisen Rottasankarista ei jää ehdistunut eikä epämiellyttävä olo. Rikosten selvittely on rankkaa ja synkkää työtä, mutta Jokinen saa kaiken tuntumaan todelliselta ja tarpeelliselta. Välillä hiipi mieleen pelko, entä jos Koskinen joutuu luopumaan virastaan tai mitä sitten kun Sakari Koskinen tulee eläkeikään.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pirkko Saision Passio

  Pirkko Saision Passio (Siltala 2021, 732 s.) on järkälemäinen sekä ulkoiselta että sisäiseltä olemukseltaan. Tarina alkaa vuonna 1498. Mun...