torstai 11. heinäkuuta 2019

Ritva Ylösen Saima Harmaja Sydänten runoilija 1913-1937




Kirjassa on 596 sivua, se on painettu 1944 ja se on kirjan viides painos. Kansilehdellä on tyttönimeni. Olen saanut kirjan tädiltäni viisitoista vuotiaana. Tätini oli saanut kirjan joululahjaksi sisareltaan 22-vuotiaana ja hän antoi kirjan minulle luettuaan sitä vuosia ja ennen kaikkea lausuttuaan kirjan runoja.

Kirja on Saima Harmajan Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, WSOY, ensimmäinen painos 1938. En koskaan kiinnittänyt erityisempään huomiota kirjan esipuheen allekirjoittajaan Laura Harmajaan. Varmaan ymmärsin, että hän oli runoilijan äiti. Kirjasta tuli niin tärkeä ja olennainen osa murrosikääni etten olettanut, että joku olisi käsitellyt Saima Harmajan päiväkirjaa, sensuroinut tai valinnut runoja mielensä mukaan. Enkä olisi sitä oikein uskonutkaan.      

Saima Harmajan runot ja kohtalo kannattelivat läpi ahdistavien ajatusten, pelkojen ja toiveiden. Niistä sai lohtua ja voimaa, kun tuntui, ettei kukaan ymmärrä. Samalla tavalla kuin Saimaakin, kiusasi ajatus mistä rakkaus tulisi elämääni vai tulisiko koskaan.

Vaikka asuinkin Tampereella, tuli meille kaupungin valtalehden Aamulehden lisäksi Helsingin Sanomat. Aamulehden oli tilannut työntekijöilleen isän työnantaja – Raf. Haarla Oy ja lisäksi firma maksoi osan toisen, valinnaisen lehden vuosikerrasta. Äiti olisi halunnut lukea demarien Kansan Lehteä. Luin innolla Helsingin Sanomien Nuorten palstaa. Tuntui hienolta kun ensimmäiset runoni julkaistiin. Niistä sai kolmen sadan markan palkkion. Kun olin kirjoittanut ensimmäisen mielipide-kirjoitukseni ja sain siitä suuremman palkkion, siirryin runoista proosaan. 

Halusin toimittajaksi. Ensimmäisen harjoittelupaikkani sain Helsingin Sanomien taloustoimituksesta. Nuorten Hesarin päätoimittaja Kirsti Toppari, Saiman Harmajan sisar oli suosittelijana. Ja myöhemmin Kirsti Topparin tytär oli luottolääkärini Ylen terveysasemalla.

Jännittynein mielin aloin lukea Ritva Ylösen teosta Saima Harmaja, Sydänten runoilija 1913-1937, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019, 298 s. Vähitellen hyväksyin ajatuksen, että äiti-Laura oli todella toimittanut Kootut runot. Kun runoilija on suuri idoli ja elämän kannattelija, on lähes mahdotonta hyväksyä ajatusta, että hän ei saakaan ääntänsä kuuluviin prikulleen sellaisena kuin on itse halunnut. Ymmärrän, että tietysti perhe on halunnut suojella rakasta tytärtään ja itseään sekä kaikkia Saiman ympärillä eläneitä.

Ylösen kirja antaa myös uudenlaiset raamit Saima Harmajan elämälle. On upeaa että nyt voi tarkastella Harmajan tuotantoa ja hänen kohtaloaan uusin silmin. Meitä hänen ihailijoitaan ja hänestä voimaa saaneita lukijoita on tuhansittain, eri sukupolven naisia ja miehiä.

Ehkä en heti luettuani Harmajan Kootut runot ja hänen päiväkirja-merkintänsä, olisi halunnut tietää hänen ”oikeasta” elämästään. Nyt olen enemmän kuin innoissani. Ritva Ylönen saa myös tekstiinsä erilaista ulottuvuutta, kun hän minä-persoonassa monessa kohdin kertoo omasta suhteestaan elämäkerta-teoksensa kohteeseen.

On pakko sanoa KIITOS KIRJASTA!

      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anneli Kannon Saalistetut

Anneli Kannon Saalistetut   (CrimeTime 2023, 237 s.) on sopivaa ja erittäin hyvää luettavaa ei-liian-jännittävän dekkarin lukijalle. Monipuo...